Sivut

8.12.2010

”Joulu, joulu tullut on!”



Joulun ajatus ottaa hetkessä käyttöönsä ympärillämme
kaiken: se täyttää touhulla kaikki marketit, kaunistaa talot ja
pihat loistevaloilla, varustaa meidätkin ylimääräisin voimin
ja virittää mielemme hyvän tahdon aaltopituuksille. Mikä
valtava laulun ja soiton tulva täyttää kohta tienoomme!

Joulun nykymuodossa kaupallisuus korostuu. Ikään kuin
Itämaan tietäjien tuomat lahjat ovat ponkaisseet päärooliin.
Joulun päähenkilö, Nasaretin Jeesus, elää näkyvimpänä
loputtomassa joulumusiikissa. Kenen sydän ei värähtäisi,
kun Adamin Jussi Björlingin loistokas esitys kajahtaa.

Myös meidän eläkeläisten hyörinä edes hetkeksi herpaantuu,
kun joulun kellot helähtävät. Ne kaiuttavat Vapahtajan
syntymää ja lupaavat  rauhaa meidän ihmisten ja kansojen välille.
Tervehdimme täältä Myyrmäen Piikujalta lumikinosten
kasvaessa. Kuka se aina kaipasikaan valkeata joulua. Sellainen
on nyt täällä! Hyvää Joulua!

7.12.2010

Sanotaan se suomeksi, Uudistuva Raamatun käännös, Uusi testamentti

 
Aarne Toivanen: Sanotaan se suomeksi, Uudistuva Raamatun käännös, Uusi testamentti, Kirjapaja 1989. Kirja on katseltavissa kahdessa osassa eli sivut 1-51 ja 52-loppuun (Koko kirjan tiedosto on iso, joten se ei ole esikatseltavissa suoraan. Lataa koko kirjan tiedosto omalle koneellesi tästä ja katso se tuplaklikkaamalla tiedostoa).

Sanotaan se suomeksi, Uudistuva Raamatun käännös, Vanha testamentti 2


Aarne Toivanen: "Sanotaan se suomeksi", "Uudistuva Raamatun käännös VT2", Kirjapaja. Kirja on skannattu pdf-muotoon ja näytetään kolmessa osassa (muuten kirja ei avaudu katseltavaan muotoon suoraan): Sivut 1-40, 40-80 ja 80-loppuun. Koko kirjan voi ladata omalle tietokoneelle tästä (tiedosto on kooltaan yli 50 Mt). Tuplaklikkaamalla ladattua tiedostoa voi katsella koko kirjaa kerralla.

Sanotaan se suomeksi, Uudistuva Raamatun käännös, Vanha testamentti 1


Aarne Toivanen: Sanotaan se suomeksi, Uudistuva Raamatun käännös, Vanha testamentti I, Kirjapaja 1990. Kirja on katseltavissa kahdessa osassa eli sivut 1-57 ja 58-loppuun (koko kirjan tiedosto on iso, joten se ei ole esikatseltavissa. Lataa koko kirjan tiedosto omalle koneellesi tästä ja katso tuplaklikkaamalla tiedostoa).

Biblia 1992 -ohjelmasta ote (esiintyjä Aarne Toivanen)


Ohessa on vajaan 10 minuutin otteita videosta Biblia 1992, jossa käsitellään uutta raamatun suomennosta.

"Osa 1",
"Osa 2" ja
"Osa 3".

2.12.2010

Kyösti Lallukan muistolle



                Kyösti Lallukka 22.3.1944 - 9.10.2010


13.11.2010
Rakkaat Miia, Anu  ja Teppo, rakas Armi!

Katselen Köpin kuvaa jääkaapin ovella. Kuva on  keväältä 2004, hän  kutsuu siinä ystäviään 60-vuotispäivilleen. Köpillä on selässään huolella pakattu rinkka. Hän tutkii keskittyneesti molemmin käsin kiinni pitäen karttaa. Taustalla kohoaa  tunturin laki lumipälvineen. Se väikkyy kutsuvana, Köpi on taas  kerran lähdössä  seikkailuun keskelle suurta luontoa: siellä hän  tunsi olevansa turvassa, siellä hän viihtyi kuin parhaiden ystävien suojassa.

Köpi opetti teillekin, lapset,  erätaitoja, metsä kaikkine asukkeineen oli elintärkeä, suorastaan pyhä. Hän seurasi mukana eläen teidän kolmen  pyrkimyksiä, määräilemättä,  komentamatta, teidän omiin ratkaisuihinne  luottaen. Hän kannatti  luonnossakin heikomman  oikeutta  yhtä sinnikkäästi  kuin  kaikkia syyttömästi syytettyjen penkille joutuneita  kansalaisia,  niin hyvin korkeaa vastuuta kantaneita kuin satunnaisesti hänen vaikutuspiiriinsä päätyneitä.  Kaikki he saivat Köpistä sanavalmiin ja osaavan puolestapuhujan.

Armi (Mikkola), sinä olit Köpille aarre. Sait hänet virkistymään pahan kolarin jäljiltä, tarttumaan uudestaan kiinni elämästä,  palaamaan hänelle rakkaiden puutöiden pariin ja lopulta jatkamaan Tampereella opintoja, jopa valmistumaan maisteriksi parhain arvosanoin. Te saitte varsin pitkään  iltateen ääressä parantaa maailman asioita,  kun suuri idealisti  oli asioita vauhdittamassa,  saitte yhdessä matkustaa ja harrastaa teatteria. Elämä hymyili.

Köpi oli valpas maailmantarkkaaja. Hänen persoonaansa hehkutti  sisäinen voima, hänen oikeudentajunsa oli ehdoton. Äänitorvi hänen sisällään ei vaiennut, vaikka kunto jo luhistui: maailman piti tulla paremmaksi, selkeämmäksi, inhimillisemmäksi. Hänen luonteessaan  piili jotain  häikäilemättömän  rehtiä. Niinpä hän ei päässyt koskaan eroon Risto Rytin kohtalosta. Hän kärsi mukana kuin asianomainen.

Köpi elää muistoissamme vielä pitkään. Emme halua vaihtaa tämän päivän surua unohdukseen.

26.11.2010

Suomalaisen Raamatun vaiheita

Lassi Nummi, Aimo Nikolainen ja Aarne Toivanen














Aarne Toivanen:

Suomalaisen Raamatun vaiheita

1. Agricolan Uusi testamentti 1548

Kyllä se kuulee suomen kielen,
joka ymmärtää kaikkein mielen.

Älä polje kirjaa kuin sika,
vaikka siinä on jokunen vika.


Mikael Agricola, jonka kuoleman 450-vuotismuistoa vietettiin 2007, joutui puolustamaan raamatunsuomennostensa kieliasua. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että hänen sanavalinnoissaan oli yhtä ja toista outoa ja kokeilevaa. Agricola laati Uuden testamentin suomennoksen lisäksi osia Vanhasta testamentista eli yhteensä noin 40 % koko Raamatun tekstistä.

Raamatunsuomennoksensa Agricola laati ilman varsinaisia esikuvia, sillä suomea olin tätä ennen kirjoitettu vähän. Agricola pani Raamatun henkilöt käyttämään Varsinais-Suomessa tavallista puhekieltä. Kirkollinen sanasto oli tosin roomalaiskatolisen julistuksen ansiosta jo pitkälle vakiintunutta.

Agricola turvautui usean muun kielen apuun. Kreikan lisäksi latina, saksa ja ruotsi jättivät jälkeensä ensimmäisen suomalaisen Uuden testamentin kieliasuun, jota hän sitten vuosien varrella korjaili ja paranteli. Agricolan käännöstekniikan tutkija Marja Itkonen-Kaila toteaa (Virittäjä 3/1991), että Agricolan Uuden testamentin kieli on ”monimutkaisen käännösprosessin tulos”. Sen tutkimisessa on syytä ottaa huomioon myös kaikki tekstipinnan alla olevat kerrokset.
Poiketen aikaisemmista tulkinnoista Erasmuksen toimittamaa Uuden testamentin laitosta voidaan  pitää uskonpuhdistajamme perustekstinä.

Mikael Agricolan Uusi testamentti 1548                                                    
Room. 14:1,2    
                                                                    
1 Site heicko uskosa coriatka                                                                 
ia elkette pahoittaco Omatundo.                                                            
2 Yxi uskopi ette hen machta                                                                 
caikinaista söödhe waan se                                                                    
 ioca  heicko ombi                                                                                    .
 hen söpi Caalia.                                         

Uusi kirkkoraamattu 1992
Room. 14:1,2

1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka
on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään
mielipiteistä. 2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta
heikkouskoinen syö vain kasviksia.



2. Ensimmäinen kokoraamattu 1642

Agricolan työ jäi varojen puutteen vuoksi kesken, ja työn jatkamista alettiin valmistella vasta 1602. Kuningas Kaarle IX:n asettamasta Eerik Sorolaisen komiteasta tunnetaan ainoastaan jäsenet mutta ei varsinaisia työn tuloksia. Valmistelua jatkoivat vuosien 1627 ja 1638 komiteat.

Vuonna 1992 350-vuotisjuhlaansa viettänyttä ”Kristiinan Raamattua” pidetään kautta aikojen maamme komeimpana kirjana. Hämmästyttäviä ovat jo teoksen mitat: 40 cm korkea, 14 cm paksu, 1500 sivua laaja ja 6 kg painava. Teoksessa on kalliita kuparipiirroksia ja 166 tekstikuvaa, sisällysluettelo, hakusanakirja, selitykset ja rekisterit sekä ns. apokryfikirjat. Runsas kuvitus välittää meille tärkeän osan barokin kulttuuriperintöä. Samalla ensimmäinen kokoraamattumme on Ruotsin suurvallan näkyvä edustaja syrjäisessä Suomessa. Nuoren kuningatar Kristiinan kokovartalokuvaa kehystävät Ruotsi-Suomen 30 maakunnan vaakunat.

Perustavan raamatunsuomennoksen laatijat olivat kansankielisen kirjallisuutemme kehittäjiä ja toteuttivat samalla jo Agricolan lausuman unelman: Raamattu on saatava puhumaan koko maassa ymmärrettävää suomen kieltä. Raamatun kieli, ns. kirjasuomi, on kirjakielemme perustan laskenut kerrostuma. Ruotsin Skoklosterista löydetystä Agricolan Uuden testamentin kappaleesta voidaan tarkkaan jäljittää, miten komitean jäsen Henrik Hoffman kehitti Agricolan aikaista suomen kieltä oikeakielisempään suuntaan. Outo sanojen lyhentely sekä mm. itse-sanan puuttuminen tekevät tekstin usein vaikeaselkoiseksi.

Ensimmäinen kokoraamattu 1642
    2. Kor. 6:11-13
                                                                                          
11  Corintherit meidän Suum                                            ,
on hänens awannut teidän cohtanne                                                      
meidän sydämem on turwasa. 12 Ei tarwita
 että teitä meidän tähtem ahdistetan. Mutta että teitä                                                
ahdistetan sen te teettä sydämelisestä
tahdosta. 13. Minä puhuttelen teitä
niinquin omia lapsiani että te myös minua
wastan teitänne niin asetaisitta ja
olcat tekin turwasa.

                Uusi kirkkoraamattu 1992
2. Kor. 6:11-13
               
                1 Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset,
                sydämemme on avara, 12 siinä on teille tilaa.
Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. 13
Antakaa vastalahja – puhun kuin lapsilleni -
avartukaa tekin!







3. Vanha kirkkoraamattu 1776

Syvimmät jäljet suomalaiseen kulttuuriin on jättänyt herätysliikkeiden synnyn ja suomalaisen kirjallisuuden nousun aikaan käytössä ollut vuoden 1776 revisio. Sen edeltäjiä ovat Henrik Florinuksen korjaama vuoden 1685 Raamattu sekä Antti Lizeliuksen 1758 tekemä korjaus.

Vanha kirkkoraamattu 1776 on Lizeliuksen toinen, perusteellisempi korjailu. Lizeliuksen myötä myös sisäsuomalainen kieliasu pääsi kotiutumaan siihen saakka voittopuolisesti Turun kielen sävyttämään Raamattuun. Vanha kirkkoraamattu oli käytössä vuosisatoja ja sen korvasi lopullisesti vasta 1930-luvun käännös. Sen käyttö on kuitenkin jatkunut eräissä herätysliikkeissä aina näihin päiviin.

Lukutaito ja herätysten myötä Sanan nälkä olivat maassamme voimistuneet. Tätä todistaa, että vuoden 1776 Raamatusta otettiin 9000 kappaleen painos. Lizelius kehitti kieltä entistä suomempaan suuntaan ja muutti mm. suomenkielisten sanojen c-kirjaimet kautta linjan k:ksi. Kieliasu vaikuttaakin kaiken tämän johdosta huomattavasti nykyaikaisemmalta.

Pitkän ja lyhyen äänteen  merkitsemisessä säilyi silti paljon horjuvuutta. Latinalaisperäinen terminologia oli koetettu kuitenkin kitkeä pois (caput > luku). Turun kirjapinon epäselvyyksien vuoksi painatus venähti kahdeksaksi vuodeksi. Tästä johtuu, että painatteissa on kielellisiä eroja.

 Vanha kirkkoraamattu 1776                                                                    
Jes. 5:8,9
                                                                                          
8 Voi niitä, jotka yhden huonen                                                             
toisen tygö wetäwät, ja yhden pellon                                                     
toisen tygö saattawat, siihenasti ettei
 enä siaa ole, asuaxenne yxinänne. 9 Nämä owat (sanoo)                                           HERra  Sebaoth  minun korwilleni                                                               
tullet: mitämax, ellei ne monet                                                               
huonet tule kylmille, ja ne suuret ja                                                        .
kaunit jää ilman asuita

Uusi kirkkoraamattu 1992
Jes. 5:8,9

8 Voi niitä, jotka liittävät talon taloon
                ja yhdistävät pellon peltoon,
                 kunnes koko maa on yksin heidän
                 eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.
            9 Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan:
                - Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon,
                suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.








4. A.W. Ingmanin Koetusraamattu 1859

1800-luvun puolivälissä voimistui tarve saada lopulta ajankohtaiset vaatimukset täyttävä käännös. Vuodesta 1852 oli Vanhan kirkkoraamatun oikeinkirjotusta alettu varovaisesti tarkistaa. Turun Pipliaseuran kustantamana ilmestyi 1859 odotettu A.W. Ingmanin käännös, jonka nimilehdelle oli merkitty Matteuksen evankeliumin sanat: ”Taivas ja maa hukkuvat, mutta minun sanani ei suinkaan hukkaannu.”

Näissä sanoissa ilmenee jo osa syistä, jotka johtivat tämän sinänsä huomionarvoisen uudistustyön hylkäämiseen. Ingman osasi Raamatun alkukieliä, joten hän saattoi korjata aiempia virheitä. Mutta arvostelu ryöpytti häntä liian kalevalaväritteisestä kielestä. Ingman kokeili myös  uusia vastineita, joita ei kuitenkaan haluttu hyväksyä. Jes. 11. luvussa häiritsee ylenpalttinen alkusointu: ”susi karjailee karitsan kanssa”. Jakeessa Jes. 24:19 Ingmanin sanavalinta on toisaalta haettua, toisaalta liian arkista: ”Maa rotkahtelee, /maa ratkeilee, /maa lelluu.”



5. Kirkkoraamattu 1933/38

Vuonna 1861 asetetun komitean työ saatiin päätökseen vasta kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin! Komitea ajautui jo vuosikymmenen kuluessa umpikujaan jäsenvaihdosten, toimeksiannon epäselvyyden, jäsenten kilpailevien tyylitavoitteiden sekä tekstipohjaa koskevien ratkaisemattomien ongelmien vuoksi. Kun neljännes vuosisata oli kulunut, vuoden 1886 kirkolliskokous hylkäsi ehdotuksen. Työtä kuitenkin jatkettiin ja tärkeät välityöt olivat vuoden 1906 evankeliumisuomennos sekä vuoden 1913 Uuden testamentin väliaikainen suomennos.

Vuoden 1906 evankeliumisuomennos oli monin tavoin edistyksellinen, sitä voisi verrata 1972 ilmestyneeseen Uusi testamentti nykysuomeksi –käännökseen. Opetuslapsesta oli tehty oppilas, ehtoollisesta illallinen, leivän murtamisesta leivän taittaminen, vikapää kuolemaan oli saanut asun ansainnut kuoleman. Nämä kielelliset innovaatiot olivat erityisesti äidinkielen asiantuntijana toimineen Arvid Genetzin ansiota.

Mutta työtä jatkettiin, ja myöhemmistä suomen kielen edustajista on mainittava etenkin Juhani Aho ja Otto Manninen. Lopullisen ehdotuksen laati vuosina 1920-30 neljän hengen komitea: A.F. Puukko, Aug. F. Peltonen, J.A. Mannermaa ja Otto Manninen.

Monista raamattukieltä kahlinneista vieraista piirteistä päästiin lopulta eroon. Pohjateksteinä olivat sekä Vanhan että Uuden testamentin osalta tieteellisesti toimitetut laitokset. Tunnettua kuitenkin on, että komitean työn kantavana periaatteena oli arkaisointi: ”Raamattu- ja kirkkokielemme, joka on suomalaisen kirjakielen vanhin ja samalla mitä arvokkain tyylilaji, tulee kaiketi saada säilyä ja kehittyä omalla pohjallansa.” Myös lauserakenne jäi monin paikoin mutkikkaaksi.

  






 Kirkkoraamattu 1933/38                                                                                               Aamos 4:13

13 Sillä katso: hän on se, joka on                                                          
tehnyt vuoret ja luonut tuulen,                                                                .
joka ilmoittaa ihmiselle,                                                                         
mikä hänen aivoituksensa on,                                                                
joka tekee aamuruskon ja pimeyden                                                                           
ja joka kulkee  maan kukkulain ylitse -                                                   
Herra, Jumala Sebaot, on hänen nimensä.

Uusi kirkkoraamattu 1992
Aamos  4:13

13 Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.
Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,
hän kulkee maan kukkuloiden  yli.
Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.


6. Uusi kirkkoraamattu 1992

Tammikuussa 1992 viralliseen käyttöön hyväksytyn suomennoksen valmisti vuonna 1973 asetettu raamatunkäännöskomitea. Komitean rahoitti pääosin luterilainen kirkko. Myös Suomen valtio antoi työhön vuosittain avustuksen. Komitean tavoitteena oli alkutekstin sisältöä ja tyyliä noudattava nykykielinen käännös, sen kielellisenä tavoitteena oli selkeä, luonteva ja nykyaikainen suomen yleiskieli. Tekstirakennetta pyrittiin määrätietoisesti selkeyttämään. Tämän käännöksen keskeistä ominaisuutta on kuvattu sanoilla dynaaminen vastaavuus. Sillä tarkoitetaan muotorakenteen sijasta merkityksen ensisijaisuutta. Tähän tavoitteeseen pääsemistä auttoivat samaan kaikkialla ilmestyneet modernit käännökset.

Raamatun runsas henkilön- ja paikannimistö saatettiin vastaamaan Suomessa nykyisin vallalla olevaa käytäntöä yhteistyössä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston kanssa. Komitean puheenjohtajana toimi koko ajan professori, sittemmin Helsingin piispa Aimo T. Nikolainen, sihteerinä dosentti Aarne Toivanen.  Vuoden 1992 kirkkoraamatun myötä olemme siirtyneet alkutekstikeskeisyydestä lukijapainotteisten raamatunkäännösten aikaan.