Pakolainen
on henkilö, joka nauttii kansainvälistä suojelua oman kotimaansa ulkopuolella.
Hänellä on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon,
kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen
mielipiteen johdosta, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai
sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan; tai joka
olematta minkään maan kansalainen oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa
ulkopuolella ja edellä mainittujen seikkojen tähden on kykenemätön tai sanotun
pelon vuoksi haluton palaamaan sinne. Pakolaisen määritelmä ja oikeudet on
sovittu YK:n
Geneven pakolaissopimuksessa.
Turvapaikanhakija
on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta. Vain pienelle osalle
turvapaikanhakijoista myönnetään YK:n
pakolaissopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu
henkilökohtaiseen vainoon. Sen sijaan turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan
suojeluntarpeen perusteella (esim. epäinhimillisen kohtelun uhka kotimaassa)
tai humanitaarisin perustein (esim. kotiinpaluu mahdoton aseellisen selkkauksen
tai ympäristökatastrofin takia).
Perinteiset pakolaisleirit eri puolilla
maailmaa ovat täyttymässä ja median välityksellä ihmiset kaikkialla seuraavat olosuhteiden
muutoksia. Euroopan on pakko ottaa vastaan massoittain turvapaikan hakijoita Afrikasta ja Lähi-idästä. Saksa on avannut
sylinsä ja ilmoittaa valmiutensa ottaa jopa miljoona tulijaa. Ja Lapin kautta Suomeenkin
tulee 300 – 400 ihmistä päivässä. Suomessa osa perussuomalaisia kiristeli
hampaitaan jo, kun maamme on luvannut avata ovensa 2 400:lle tulijalle, jota
EU ehdotti Suomen osuudeksi.
Pääministeri
Sipilän ilmoitus, että hän toivottaa pakolaiset
tervetulleiksi Kempeleen-kotiinsa, on kerännyt toisaalta kansainvälistä kiitosta
mutta saanut suomalaisten ahdasotsaisten haukut. Joka tapauksessa: pakolaisten
hätä koskettaa meitä kaikkia. Meidän
tulisi ottaa oppia Närpiöstä (Närpes): 25 vuotta sitten saapuneet pääsivät keräämään tomaatteja vähäisellä kielitaidolla!
Närpiön talous on kunnossa ja pakolaisten jälkeen kuntaan on tullut juuri
joukko työnperäisiä tulijoita. Maahanmuuttajat pääsivät jäseniksi perustettuihin
yhdistyksiin (esim. Nyankisu keräsi varoja Ruandasta saapuneille). Mitä me voisimme
tehdä?
Näyttää
laajalti unohtuneen, että sijoitimme sotavuosina neljäsataa tuhatta Karjalasta
paennutta ja toimitimme turvaan Ruotsiin 70 000 sotalasta. Tästä Ruotsin ulkoministeri
joutui muistuttamaan suomalaiselle virkamiehelle Brysselissä. Kaikkein hurjin
on jo vuosia ollut tilanne Syyriassa: sieltä on jo tämän vuoden aikana lähtenyt
4 miljoonaa ihmistä. Koetetaan olla edes jollain tavalla avuksi tässä
katastrofissa!
