Sivut

5.4.2017

Jerusalem – pääsiäistapahtumien näyttämö





                                                                                       
Pääsiäisen aikaan tuhansien  turistien jonot kiemurtelevat pitkin Jerusalemin vanhaa kaupunginosaa, ns. Tuskien tietä. Hartaana toivomuksena  on  eläytyä edes hetkeksi Jeesuksen matkaan kohti ristiinnaulitsemisen paikkaa. Matkailijan on noustava 700 metrin korkeudella sijaitsevan Jaffakadun, Länsi-Jerusalemin liike-elämän sykkivän pääväylän tuntumaan päästäkseen yhtymään Via Dolorosalla lippujen kanssa tungeksivaan laulavaan kansanjoukkoon. 

Madabasta löydetty bysantinaikainen Jerusalemin kartta

Kaupungin porteista kaunein

Vasemmalle kaartava saa nähdä kaupungin porteista kauneimman,  aina arabimyyjien kansoittaman Damaskoksenportin. Sen alta alkoi roomalaisbysanttilaisen kaupungin cardo, yksi pääkaduista,  mikä varmistui vasta vuosien 1969 – 83 kaivausten tuloksena. Kaivajien oppaana  toimi Bysantin aikainen Jerusalemin mosaiikkikartta, joka löytyi Jordanian puolella olevasta Madaban kaupungista.
Aikoinaan kuningas Daavid  nappasi vallan siihen saakka kaupungissa  asuneilta jebusilaisilta. Sen jälkeen lukematon joukko kuninkailta, kalifeja, julistajia ja pyhiinvaeltajia on jättänyt jälkensä kaupungin kiviseen maisemaan. Jeesuksen aikana temppelialuetta vartioitiin pohjoispäässä sijainneesta Antonian linnasta. Aikaansa tappavat  vartiosotilaat  kaiversivat  kadun pintaan kuvion noppapeliään varten (Joh. 19:13). Vielä tänään Länsimuurilla  hurskas juutalainen itkee Jerusalemin kohtaloa ja pistää kipeimmän rukousaiheensa paljon nähneiden muurien rakoihin. Mutta Tuskien tien neljäntoista etapin merkit jälkipolville piirsi kristillinen usko, ei historia eikä tutkimus.

Ylipapit reaalipolitikkoina

Kaivausten ansiosta saamme Yläkaupungissa ihailla 120 metrin matkalla Jerusalemin asukkaiden hienostunutta asumiskulttuuria, värikkäiden mosaiikkien kaunistamia  kylpyhuoneita, rituaalista pesua palvelevia mikve-altaita ja  Pompeijiin verrattavia fresko- ja stukkokoristeisia  seinäpintoja.
Ylipappi Kaifaksen perhehaudan löytyminen 1990 on virittänyt keskustelun hänen vaiheistaan. Avioiduttuaan pappisdynastiaa johtavan Hannaksen tyttären kanssa hän astui aikansa herrahissiin ja siirtyi appensa jälkeen ylipapin virkaan. Ja ihmeellistä: hän sai lopulta kokea jokaisen isän toiveiden täyttymyksen, kun kaikki hänen viisi poikaansa nousivat toinen toisensa jälkeen ylipapin korkeaan virkaan!

Ylipapin viroissa Kaifas-klaani taisi reaalipoliitikan, tasapainottelun vallanpitäjän eli Rooman ja alistetun juutalaisen kansan välillä. Rooma piti heitä korvaamattomina.  Ja  niinpä isä Kaifas oli virassa peräti 19 vuotta (18-37 jKr.), vaikka normaali virkakausi kesti vain yhden vuoden! Kiikkerässä poliittisessa tilanteessa heillä oli kyky aistia levottomuustekijät ja reagoida molempia tahoja tyydyttävästi. Apostolien teoissa 5:28  Kaifas jyrisee Jeesuksen kannattajille: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme”. Näin Kaifakset osasivat  saman aikaan suunnata sanansa valtaapitävälle  eli Roomalle (tyynnyttää kapinamielen) ja  Jerusalemin juutalaisille (vastalauseita hautoville). Oikeuden ylimpänä tuomarina Kaifas päätti Jeesuksen kuolemantuomiosta, roomalainen Pilatus pani sen toimeksi.

Kaifas toimi Rooman väliintulon pelossa. Tällaisen saddukealaisen reaalipoliitikon Rooma mielellään näki pitkään virassa raivaamassa tietä häiriköiltä. Toisin kuin luullaan fariseusten moraali ei liene sallinut julistajaan kohdistuvaa väkivaltaisuutta.
Kirjoittaja Kaifaksen haudalla