Sivut

26.11.2015

Näkemiin Rooma! Arrivederci!




Marraskuun 2015 alkupäivinä vietimme vajaan viikon Roomassa. Käytimme nyt niin muodikasta jakamistalouttaa eli varasimme Chiara-nimiseltä nuorelta naiselta pienen yksiön Airbnb:n kautta. Halpaa ja kätevää. Kun majapaikka oli rautatieaseman lähettyvillä, selvisimme kävellen useampaan kohteeseen.  Ja kun ostimme linjan Hop-on – Hop-off liput kolmeksi päiväksi, keskikaupunki oli meidän!

Jo tulopäivänä ehdimme Colosseumille, Rooman suurimpaan pyöröteatteriin, jonka rakennutti keisari Vespasianus vuonna 72  jKr. Neron palatsin läheisyyteen. Nimen arvellaan juontuvan Neron kunniaksi pystytetystä pronssipatsaasta. Areenalla yleensä kuolemaan päättyneet  gladiaattorikamppailut olivat keisarin ja yläluokan suurta huvia. Voimme kuvitella 55 000 katsojan villiä mylvintää. Lattian alta syöksyivät Afrikasta ja muualta kaukaa tuodut pedot. Pienempi roomalaisareena  oli kyseessä myös, kun Gardajärven tuntumassa kerran katselimme Aida-oopperaa Veronassa.

Kaupungin keskustassa, vanhan osan (Forum Romanum)kiertää Palatinus-kukkula, jossa asuivat hallitsijat, jouluevankeliumin keisari Augustus ja monet muut. Augustus hallitsi 27 vuotta ja hänet julistettiin jumaluudeksi.

Valtava nähtävyys on Pietarin kirkko, koko maailmalle yhteinen, jossa hiljaisimpanakin arkipäivänä vierailee 30 000 turistia. Kerrassaan häkellyttävä on Sikstiiniläiskappeli, jonka kattofreskoissa Jumala mahtikäskyllään saa auringon levittämään valoaan. Kun freskot 1980-luvulla huolellisesti puhdistettiin, ne herättivät laajaa hämmästystä kirkkailla sävyillään.  
Viisi päivää kaupungissa, jossa nähtävää riittäisi viideksisadaksi, tuntuu miltei turhauttavalta. Mutta  ainahan voi toivoa pääsevänsä uudelleen.  Sen jälkeen voisi kertoa jostain, joka lukija ei heti tunnistaisi.


15.11.2015

Puoli vuotta sotilassairaalassa 1956





Yllättäen minulle on toimitettu valokuva vuodelta 1956, jolloin makasin puoli vuotta munuaistautisena  Lahdessa Hennalan sotilassairaalassa. Kuvan lähetti kanssapotilaana ollut Raimo  Savolainen, joka asuu Helsingissä. Kuvan myötä tuo traaginen elämänvaihe on alkanut palautua uudestaan mieleeni. 
Olen äärimmäisenä  oikealla ylärivissa ja edessäni kuvan lähettäjä Raimo Savolainen
Silloin vielä antibiootit koettiin ihmelääkkeinä: niinpä niitä tarjottiin tabletteina ja ruiskeina. Mutta kun angiina oli vaurioittanut molempien munuaisten keräset – minkä näki vuosia myöhemmin pitkäaikainen lääkärini nefrologi Börje Kuhlbäck biopsiassa – millään lääkkeellä ei tuntunut olevan mitään tehoa. Kun kaikki tulehdukset oli saatava pois, käytiin myös veriseen nieluriesojen poisto-operaatioon.

Saksa oli minun lempiaineitani Nurmeksen lukiossa: olin jostakin napannut mukaan F.E. Sillanpään ”Nuorena nukkunut” –teoksen saksankielisen paperbackin. Eräänä päivänä liihotteli vuoteeni viereen sveitsiläinen harjoittelija – siitä vain kokeilemaan koulussa opittua! Lahden kaupungin orkesterin vierailu oli virkistävä elämys. Myös kaksi Ylämyllyllä palvellutta poikaa tuli tervehdyskäynnille. Samoin vierailivat isäni ja Aili-tätini. Muuten aika mateli sairaalan rutiineiden keskellä – kesäkuusta joulukuuhun. Ylilääkäri Vallen kierroksia hieman jännitettiin, hän ihmetteli, että albumi virtasi aina vain virtsaani.

Kun lopulta pääsin Rautavaaran Ala-Luostaan - lääkärien odotusten mukaan kuolemaan, keväinen aurinko kimalsi hangilla. Lähdin rehtorini Esa Kauppisen esimerkin innoittama hiihtelemään ilman paitaa  - oliko se paljonkin penisilliiniä tehokkaampaa. Ilmeisesti oli, sillä  syksyllä tohdin lähteä sijaisopettajaksi lapsuuteni kansakouluun. Tässä nähdään, että parhainkin lääkäri voi erehtyä. Kuolemantuomiostani on kulunut 59 vuotta! Nyt jäljellä on 13 prosenttia munuaistoiminnasta.

13.10.2015

Tekstiyhteys ratkaisee sisällön





Raamatuntutkija Lars Aejmelaeus avasi taas keskiviikkoaamun 7.10. hartaudessa selkeästi apostoli Paavalin hämäräksi miellettyjä raamatunkohtia. Mitä taisteluja kirkossa onkaan ristiriitaisiksi koetuista apostolin sanoista käyty! 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvussa hän opettaa, että ”naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa” ja ”naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa”. Puhuja muistutti siitä yksinkertaisesta ja selvästä periaatteesta, että ensin on katsottava, missä tilanteessa moinen opetus on annettu. Kun katsoo jakson alkua, sieltä saadaan tulkinnan avain: Järjestys seurakunnan kokouksissa. Hetkeä aiemmin hän varoittaa kaikkien yhtä aikaa puhumasta – ei kuorossa huutamista vaan yksi kerrallaan, hillitysti, kaikille ymmärrettävästi. ”Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä”, 1. Kor. 14:39.

Paavali ei suinkaan ollut mikään naisvihaaja. Ajatellaanpa hänen sanojaan Galatalaiskirjeessä: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (3:28). Ei siis mitään erottelua sukupuolten välillä! Ainutkertainen kannanotto koko vanhan ajan historiassa! Alkukirkon vaiheista me tiedämme, että Paavali kiinnitti keskeisiin tehtäviin naisia. Myös saarnaamaan, viemään tärkeitä viestejä kuten Foibe viemään  viestiä hänen tulevasta ensi vierailustaan mahtavaan Roomaan. Myös antiikin hautajaisjärjestelyissä (kreik. tiasoi) naisilla oli keskeinen tehtävä. Muistakaamme siis katsoa, missä yhteydessä ja missä tarkoituksessa kirjoittaja sanansa lausuu.
Tässä selaan ensimmäistä suomenkielistä kokoraamaatua (Vanha kirkkoraamattu vuodelta 1642)

20.9.2015

Välimeren yli Eurooppaan jo puoli miljoona pakolaista!






Pakolainen on henkilö, joka nauttii kansainvälistä suojelua oman kotimaansa ulkopuolella. Hänellä on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan; tai joka olematta minkään maan kansalainen oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella ja edellä mainittujen seikkojen tähden on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne. Pakolaisen määritelmä ja oikeudet on sovittu YK:n Geneven pakolaissopimuksessa.

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvaa vieraasta valtiosta. Vain pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään YK:n pakolaissopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon. Sen sijaan turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan suojeluntarpeen perusteella (esim. epäinhimillisen kohtelun uhka kotimaassa) tai humanitaarisin perustein (esim. kotiinpaluu mahdoton aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin takia). 

 Perinteiset pakolaisleirit eri puolilla maailmaa ovat täyttymässä ja median välityksellä  ihmiset kaikkialla seuraavat olosuhteiden muutoksia. Euroopan on pakko ottaa vastaan massoittain turvapaikan hakijoita  Afrikasta ja Lähi-idästä. Saksa on avannut sylinsä ja ilmoittaa valmiutensa ottaa  jopa miljoona tulijaa. Ja Lapin kautta Suomeenkin tulee 300 – 400 ihmistä päivässä. Suomessa osa perussuomalaisia kiristeli hampaitaan jo, kun maamme on luvannut avata ovensa 2 400:lle tulijalle, jota EU ehdotti Suomen osuudeksi.  

Pääministeri  Sipilän ilmoitus, että hän toivottaa pakolaiset tervetulleiksi Kempeleen-kotiinsa, on kerännyt toisaalta kansainvälistä kiitosta mutta saanut suomalaisten ahdasotsaisten haukut. Joka tapauksessa: pakolaisten hätä koskettaa  meitä kaikkia.   Meidän tulisi ottaa oppia Närpiöstä (Närpes): 25 vuotta sitten saapuneet pääsivät  keräämään tomaatteja vähäisellä kielitaidolla! Närpiön talous on kunnossa ja pakolaisten jälkeen kuntaan on tullut juuri joukko työnperäisiä tulijoita. Maahanmuuttajat pääsivät jäseniksi perustettuihin yhdistyksiin (esim. Nyankisu keräsi varoja Ruandasta saapuneille). Mitä me voisimme tehdä?

Näyttää laajalti unohtuneen, että sijoitimme sotavuosina neljäsataa tuhatta Karjalasta paennutta ja toimitimme turvaan Ruotsiin 70 000 sotalasta. Tästä Ruotsin ulkoministeri joutui muistuttamaan suomalaiselle virkamiehelle Brysselissä. Kaikkein hurjin on jo vuosia ollut tilanne Syyriassa: sieltä on jo tämän vuoden aikana lähtenyt 4 miljoonaa ihmistä. Koetetaan olla edes jollain tavalla avuksi tässä katastrofissa!

6.8.2015

Koraanin luenta radiossa on kulttuuriteko!




 Yleisradiossa luetaan lauantaisin ja sunnuntaisin islamin pyhää kirjaa, Koraania.  On kerrassaan jännittävää seurata, miten Koraani sisältää sanasta sanaan samanlaisia jaksoja kuin  Raamattu  - saamme niitä nyt eloisasti esitettyinä kuulla. Nykykielisen Koraanin suomentajan, prof. Jaakko Hämeen-Anttilan, ja imaami A. Hajarin, selitykset  avaavat kustakin suurasta olennaisen. 

Koraani nousee samalta Lähi-idän kulttuuripohjalta kuin Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitukset. Sen vuoksi molemmissa kirjoissa on laajoja yhteneväisyyksiä mutta myös eroja.  Jeesuksen elämää esitellään kokonaisen suuran  verran, Allahin eli Jumalan profeettana. Heikki Räisänen ja Hämeen-Anttila ovat laatineet Koraanin Jeesus-kuvasta kirjan.  
                                                            
Koskettavasti Marian suura kuvaa Jeesuksen syntymän: ”Synnytyspoltot  saivat Marian ottamaan tukea palmupuusta, ja hän sanoi: `Kunpa olisin kuollut ennen tätä ja vaipunut unohduksiin.` Silloin ääni huusi  alhaalta: ``Älä sure, sillä  Herrasi  antaa puron kummuta jalkojesi juuresta. Ravista palmua, niin se pudottaa sinulle tuoreita, kypsiä taateleita…” Ehkä juuri tästä syystä islamilaisissa perheissä syödään  ramadanpaaston aikana taateleita.

Koska yhteiskuntamme monikulttuuristuu,  on tärkeää, että ihmiset tuntevat eri uskontojen pyhiä kirjoituksia. Valitettavan harva suomalainen tietää mitä  Raamatussa sanotaan.  Siksi olisi toivottavaa, että yleisradio ottaisi ohjelmaansa myös raamatunluvun.  Koraaninluku oli hyvä avaus.