Puoli vuotta sotilassairaalassa 1956

Yllättäen minulle on toimitettu valokuva vuodelta 1956, jolloin makasin puoli vuotta munuaistautisena  Lahdessa Hennalan sotilassairaalassa. Kuvan lähetti kanssapotilaana ollut Raimo  Savolainen, joka asuu Helsingissä. Kuvan myötä tuo traaginen elämänvaihe on alkanut palautua uudestaan mieleeni. 

Olen äärimmäisenä  oikealla ylärivissa ja edessäni kuvan lähettäjä Raimo Savolainen

Silloin vielä antibiootit koettiin ihmelääkkeinä: niinpä niitä tarjottiin tabletteina ja ruiskeina. Mutta kun angiina oli vaurioittanut molempien munuaisten keräset – minkä näki vuosia myöhemmin pitkäaikainen lääkärini nefrologi Börje Kuhlbäck biopsiassa – millään lääkkeellä ei tuntunut olevan mitään tehoa. Kun kaikki tulehdukset oli saatava pois, käytiin myös veriseen nieluriesojen poisto-operaatioon.

Saksa oli minun lempiaineitani Nurmeksen lukiossa: olin jostakin napannut mukaan F.E. Sillanpään ”Nuorena nukkunut” –teoksen saksankielisen paperbackin. Eräänä päivänä liihotteli vuoteeni viereen sveitsiläinen harjoittelija – siitä vain kokeilemaan koulussa opittua! Lahden kaupungin orkesterin vierailu oli virkistävä elämys. Myös kaksi Ylämyllyllä palvellutta poikaa tuli tervehdyskäynnille. Samoin vierailivat isäni ja Aili-tätini. Muuten aika mateli sairaalan rutiineiden keskellä – kesäkuusta joulukuuhun. Ylilääkäri Vallen kierroksia hieman jännitettiin, hän ihmetteli, että albumi virtasi aina vain virtsaani.

Kun lopulta pääsin Rautavaaran Ala-Luostaan - lääkärien odotusten mukaan kuolemaan, keväinen aurinko kimalsi hangilla. Lähdin rehtorini Esa Kauppisen esimerkin innoittama hiihtelemään ilman paitaa  - oliko se paljonkin penisilliiniä tehokkaampaa. Ilmeisesti oli, sillä  syksyllä tohdin lähteä sijaisopettajaksi lapsuuteni kansakouluun. Tässä nähdään, että parhainkin lääkäri voi erehtyä. Kuolemantuomiostani on kulunut 59 vuotta! Nyt jäljellä on 13 prosenttia munuaistoiminnasta.