”Nyt juhla on suuri ja herttaisin ja rauhan ja onnen hetki.” (Vilkku Joukahainen)

Tämä kirjoitukseni ilmestyi Kotimaa-lehdessä 22.12.1992. Mielestäni se edelleen kokoaa yhteen  suomalaisen joulun keskeiset langat, joten toistan sen tässä:

”Jumala on tullut niin ihmiseksi, että ihmiselle tämä on sietämätöntä.” Näin Tommy Hellsten toistaa joulun pääajatuksen, kun hän suosikkikirjassaan koettaa palauttaa meitä ihmisiä omaan alkuperäiseen kokoomme, etsimään lasta meistä itsestämme. Vasta sitten kun pystymme näkemään jumalallista arjessa, voimme jakaa paikkamme muiden ihmisten keskellä, kestää ”Virtahepoa” olohuoneessamme.

Myös Luukkaan jouluevankeliumissa (2:1-20) on sellaista inhimillisyyttä, jota yli äyräiden korostunut tunteellisuus joulunvietossamme estää meitä havaitsemasta.

Miksi paikalle pitikin osua juuri paimenien, järjestyneen yhteiskunnan näkökulmasta sivullisten, rituaalisen puhtauden kannalta kyseenalaisten, kaupunkilaisten mielestä alentavan köyhyyden ja oppimattomuuden ruumiillistumien!

Luukkaalla on tosiaan tarve liittää joulun kuvaukseen myös sellaista, mikä on arkista ja epäromanttista. Miksi hän muuten menisi sellaisiin yksityiskohtiin kuten Messias-lapsen kääriminen riepuihin, desinfioimattoman tilan, eläinten syöttöruuhen, hyväksyminen vuoteeksi, hotellien huonepula, jopa verotus?

Marian rasittava matka olisi ollut perusteltu, mikäli hänellä olisi ollut kiinteää omaisuutta Betlehemissä. Entä matka miehen seurassa, johon häntä ei vielä oltu laillisesti vihitty? Suomalainen  raamatunkäännös-perinne onkin tottunut käsittämään Joosefin ja Marian suhteen vapaaseen kansalliseen tapaan, kun kuluvana vuonna juhlittu Kristiinan Raamattu pelkistää: `kihlatun emändäns cansa joca racas oli`.

Nykyisen lamalogiikan mukaan pitäisi kai katsoa turhanaikaiseksi tuhlailuksi se, että joulun perussanomasta on Uuden testamentissa useampikin versio.  Jos joulukertomuksia ryhdyttäisiin saneeraamaan ja mittapuuksi otettaisiin vaikkapa Matteuksen versio, suurin osa Luukkaan joulusta, sen monista vivahteista jouduttaisiin höyläämään pois. Jäljelle jäisivät vain muutamat yhteiset nimet.

Joulukertomusten erilaisuus antaa virikettä avoimeen keskusteluun Raamatun tekstien monisäikeisyydestä ja erilaisista tulkintaperinteistä ja niiden sietämisestä kirkossamme.  Joulun kertojista Luukas on tehnyt suurisuuntaisimman yrityksen piirtää juhlalle maailmanhistorialliset ääriviivat.

Vaikka historiantutkimus näkee Luukkaan tietopohjassa monia ongelmia, kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi hänen pääasiaansa, että Marian synnytys säteili merkitystä aina kosmisiin mittoihin ja että ajalliseen historian kulkuun kätkeytyy Kaikkivaltiaan tarkoituksia. Keskipiste oli Rooma ja perimmäinen laitamaa eli Syyrian provinssi,  koko silloin tunnettu maailmaa,   saa taivaallisen kiintopisteensä korkealta enkelikuoron esiintymislavalta.

Mielenkiintoista on, että tekstin poliittinen kärki on ladattu enkelin ilmoitukseen: ”Teille on syntynyt vapauttaja (kreikaksi  sooteer), kansan pelastaja!” Tätä kunniatehtävää katsoivat toteuttavansa lukemattomat hellenistisen ajan hallitsijat, filosofit ja parantajat. Nyt hallitsijan palvonnalta taitettiin kärki: ihminen pysyköön osassaan!

Kotoista jouluperinnettämme vastaa se, että enkelin ilmoitus on uuteen Kirkkoraamattuun tulkittu sisäpiirien ehdoilla: ”Tänään on teille  Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Tähän on ladattu hengellisen virityksemme mukainen painotus. Joulun Lapsi kuuluttaa vapauden ja vapautuksen tervehdyttävää sanomaa yksilön ja yhteisön elämässä.

Jeesuksen esikuvan mukaisesti kristitty on sitoutunut suojelemaan ihmiselämää, vieläpä kaikessa sen moninaisuudessa sietämään sitä.

“What kind of Europe do we envision for the future?"

Sain marraskuun puolivälissä tilaisuuden osallistua Euroopan tulevaisuutta koskevaan konferensiin Berliinissä. Siihen osallistui 80 eri alojen edustajaa. Ohessa raporttini:

Report on Berlin Meeting from 15^th to 18^th of November 2012

My arrival to Berlin, the capital of numerous impulses, was unforgettable. In arrival hall stood Mr. Bernd Flieger, from the  main UPF office of the city with poster of my name. He took me to the hotel, even carried my luggage to my room. The Conference Hotel Allegra was located near the Bahnhof Friedrichstrasse, familiar to me from the time  when my daughter stayed in the city for 11 years and every now and then needed my wife and me as  babysitter.

Next morning our conference on “What kind of Europe do we envision for the future?” started at the European Center for Information. As a Finn I was proud to see around pictures of Olli Rehn at EU-News leaflets. About 80 people were gathered, some of  them familiar from previous meetings, like UPF president, Dr. Song. The programme was  initiated by the  Unification Movement president in  Germany, Dr. Dieter Schmidt. The plurality of political movements and different kind of religious groups is a permanent challenge to all established institutions and  churches. The following lectures highlighted the role of families as a core societies.

The next session was dedicated to the problem of political crisis under a motto:  “A more united Europe, but how?” The speakers were again very well prepared. The presentations reflected   the political crisis and the role of local or regional authorities in the future when aiming at democratic models. Also topics like   national identity and federal integration was considered. One of the key issue is how to guarantee dignity of life for more and diverse groups of immigrated people, very many living  in an new country without   citizenship and the rights connected to it.

The rest of the day was  devoted to the future of youth and women issues. Mr. Juan Ignacio Fernandez  Torres told about the World Youth Alliance. This is a global coalition of young people, promoting of the human values in policy and culture. The organization is committed to building open and just societies, to defend right to good life, cherish and foster solidarity as well as  mutual respect. According to the speaker young people are looking forward to finding “purpose and meaning” for their future, they  need a promise of security.

Also A Women`s Panel was rewarding, especially when the Finnish born Seija Kuenzig highlighted the dignity of life as a cornerstone for the European community. Her speech was clearly structured   and advocated for the equality of both sexes. Gender values are an essential element of the teaching in the Bible  as well as in Quran.

The last day  was focused  on  the financial crisis of Europe, especially Greece. One of the lecturers was Prof. Antonio Galloni, board members of Italy`s National Pension Fund. Unfortunately h e used most of the time given to him to arguing that his presentation of 45 minutes was limited to 25! The speakers analyzed the connection of economic freedom and economic development, the level of education, health care and level of poverty. Europe needs a new vision and innovative approaches to peace.

                           

Suomen Lähi-idän instituutti siirtyy Ammanista Beirutiin

Syyriassa yhä jatkuvien veristen levottomuuksien vuoksi Lähi-idän instituutti siirtyy Beirutiin.
Siirto tapahtuu vuoden 2013 alussa. Ammanin-aika jäi tällä kertaa lyhyeksi, joskin Instituutti perustamisensa jälkeen toimi vuosikausia Tuulikki Haddadin kodin alakerrassa. Paluu Damaskokseen, Zeitunan kauniiseen historialliseen rakennukseen, saa ikävä kyllä vielä odottaa. Kun aikanaan, vuodesta 1964 hoidin Instituutin asiamiehen tehtäviä 9 vuoden ajan, olin koulutusryhmien mukana useampaan kertaan myös  Beirutissa, tuossa Lähi-idän Pariisissa, vierailimme Ameriikkalaisessa yliopistossa ja kävimme tärkeimmillä nähtävyyksillä etelässä ja pohjoisessa. Lähi-idän instituutin johtajana toimii toht. Ari Kerkkänen. Instituutin tavoitteena on tukea suomalaisten akateemista  Lähi-idän tutkimusta ja opetusta.

Maamme vanhin ja kaunein rautatieasema – Tikkurilassa!

                   

 Tikkurilan rautatieasema Vantaalla täyttää tänä vuonna mahtavat 150 vuotta. Näin kauan on kestänyt koristeellinen punatiilinen palatsi, joka aikanaan ypöyksin kohosi keskellä peltomaisemaa: yksikään rakennus aseman  ympärillä ei vetänyt  sille vertoja. Rakennuksen muotokieli tuo meille tuulahduksen Keski-Euroopasta. Pyörökaarityyli on saksalaisvaikutteinen. Carlshafenin asemarakennus vuodelta 1848 tarjoaa monia vertailukohtia. Venäjän keisari Aleksanteri II kävi  vuonna 1863 asemalla  kahteen kertaan. Hän jatkoi koristetulta asemalta väkijoukkojen hurratessa Espoon Träskändaan everstinna Aurora Karamzinin vieraaksi. Kun alussa junaa ei nähty joka päiväkään,  tänään aseman ohi viilettää 400 junavuoroa. Historiallinen arvorakennus palvelee nykyään Vantaan kaupungin museona.

Kesäinen retki Hyrryn tilan menneisyyteen

Eräänä aurinkoisena perjantaina Lopen Pilpalan kesätorilta
lähdettiin retkelle Hyrryn tilan maille. Paikalle kerääntyi peräti satakunta uteliasta: tietenkin me kesäloppilaiset enemmistönä. Meitä opastivat Hyrryn  vieressä kasvanut Jorma Ruponen ja tilan oma poika Heikki Laine, joille satoi jokaisella pysähdyspaikalla runsaasti kysymyksiä. Ruponen kuului toimikuntaan, joka 2005 kokosi "Kolmen kylän kirjan", toim. Salli Suorsa. Alueella on pitkä historia. Jo vanhimmassa maakirjassa eli veroluettelossa vuodelta 1539 Pilpalassa (nimen sanotaan periytyvän kylällä asuneesta Filippus-nimisestä miehestä, jota kansa kutsui nimellä "Pilppa") oli kolme taloa: Hyrry, Lättilä ja Olli. Näistä Hyrryllä on ylivoimaisesti rikkain kulttuurihistoriallinen jäämistö. Näköetäisyyydellä kohoaa 35 m korkeuteen Huisunlinna, joka on otettu Suomen muinaislinnavuorten luetteloon, vaikka mitään ihmisen tekemiä rakenteita paikalta ei ole löytynytkään.

Oppaamme aloittivat kierroksen tilan pohjoiskulmalta, missä nyt sankka metsä peittää kaikki rakenteiden jäljet. Pitkään ihmettelimme valtavaa, jopa kahden hehtaarin laajuista lähdettä, johon karjakot kantoivat maitotonkat jäähtymään +4:n asteisessa vedessä. Retkeläiset virittivät suositun lastenlaulun "Äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla oli pesä kultainen...", jonka sanat ja rytmikäs sävel ensi kertaa kajahtivat näillä mailla. Heikki Laine muisteli, miten laulun laati hänen äitinsä, ja hänen vuoteensa vieressä sitä ensi kerran laulettiin. Kun oli laskeuduttu valtavan saunan lähistölle ja kurkistettu sen hämärään, vuorossa olivat tallin paikka, nykyiset rakennukset ja lopulta korkeimmalla vuorennyppylällä rapistunut näköalatorni tai huvimaja. Vuoden 1910 tienoilla Hyrrylle ostettiin kepistä ohjattava vuoden 1904-mallinen autoharvinaisuus - siinä riitti seutukunnalla ihmettelemistä!

”Keskiajan silta Padisen ja Vantaan välillä” –projekti päättyi

Euroopan unionin rahoittama projekti Vantaan kaupungin historiatoimikunnan ja Viron luostarikaupunki  Padisen välillä on päättynyt. Padisessa 24.-25.5.2012 eli viime torstaina ja perjantaina pidetyssä arkeologisessa seminaarissa esitelmöivät suomalaisista Santeri Vanhanen (Maanviljelys ja eläintenhoito. Makrofossiilitutkimuksen ja vuosilustoanalyysin mahdollisuudet),  Andreas Koivisto (Talonpojan elämä keskiajalla Gubbackassa) ja Vantaan keskiaikateosta valmistava Tapio Salminen (Uusmaalaisten Tallinnan-perintö vuosina 1350-1560), Viron puolelta  kuusi taidehistorioitsijaa/ arkeologia. Padisen  luostarin perustivat Riian läheltä tulleet cisterciläismunkit 1254 ja se toimi vuoteen 1558. Munkit saivat Ruotsin kuninkaalta 1351 luvan kalastaa Vantaanjoessa – ja tuosta vuodesta lasketaan Vantaan, aikanaan Helsingan (ei siis Helsinge), saaneen alkunsa. Luostarin rauniot tullaan kattamaan ja niistä kehitellään uutta matkailuvalttia. Padisen vaiheita käsitellään nyt perusteellisesti ensi vuonna ilmestyvässä Vantaan keskiaikateoksessa, jossa myös esitellään uusia Vantaan keskiaikaa käsitteleviä esine- ym. löytöjä.