Vantaan kaupungin
historiatoimikunta on saanut valmiiksi lähes 650-sivuisen monumentin, laajasti
alueen vaiheita esittelevän Tapio Salmisen kirjoittaman teoksen. Keskiaikaamme
ja alueen talonpoikaiskauppaa valotti jo Gunvor Kerkkonen (1903-2003) Uudenmaan historiassaan, mutta
vasta Salmisen teoksessa hyödynnetään Helsigan (vanhempi Helsingin kirkko- ja hallintopitäjän nimitys)
kymmeniä keskiajalta maastossa törröttäviä rauniokumpuja. Niitä on nyt
arkeologinen tutkimus avannut ja tuonut päivänvaloon satoja Vantaalle etelästä
kulkeutuneita outoja esineitä. Esimakua näistä uusista esinelöydöistä saimme jo
Gubbacka-teoksen ilmestyttyä 2010 (”Keskiajan arkea Vantaalla”). Mutta tärkeän
lisän tuotti Martinkylässä sijainnut rauniokumpu,
jossa on asunut Tallinnan-purjehduksillaan suuren vaurauden hankkinut Göran Bonde.
Näitä talonpoikaispurjehtijoita ehti valottaa Bengt Eriksson viehättävässä, runsaasti
kuvitetussa kirjassaan ”Talonpoikaispurjehdus Helsingin pitäjässä 1500-luvulla”,
joka ilmestyi 2009 Tallinnassa painettuna ja jossa suomalaisille tärkeä kauppahuone Helmich Ficke eloisasti esitellään.
Pienenä makupalana otan uudesta
teoksesta yhden Helsingasta kotoisin olevan Tallinnan porvarin. Testamentissaan
noin 1460-70 –luvulta tämä Olef Laurensson muisti Tallinnan kirkkoja, mm. Toompealla olevaa Tuomiokirkkoa, Piritan
Birgitan luostaria , mutta myös kotipitäjänsä Helsingan Pyhän Laurentiusta, jolle lahjoitti
18 Riian markan arvoisen ehtoolliskalkin. Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkko
on vain 95 km etäisyydessä 6000-8000 asukkaan Tallinnasta. Tästä kirjasta voimme
oppia sitä taustaa, jolta kolmen talonpojan lahja Pyhälle Laurille eli suuri maaomaisuus nousee.
Sitä siunausta, joka lahjasta kumpuaa pääsevät tämän päivän vantaalaiset
nauttimaan Rekolanmäelle nousseen Foibe -säätiön
toiminnassa.
