Lensimme marraskuun pimeydestä viikoksi Turkkiin. Nykyinen
Turkki on pinta-alaltaan kolme kertaa
Suomea laajempi. Maan keskiosaa peittävät korkeat vuoristot ja lyhytkasvuinen puusto. Turisti
kiitää Taurusvuoriston yli asfalttiteitä
ja pysähtyy vain hyvin varustetuille huoltoasemille.
Taival rannikolta
Kappadokiaan kestää kaikkiaan pysähdyksineen lähes päivän ajan. Matkalla
poiketaan Konyan miljoonakaupungissa, joka sijaitsee Anatolian ylätasangolla
muinaisen silkkitien varrella. Menemme tutkimaan
kaupungin kuuluisimman pojan, Rumin, syntynyt v. 1207, valtavaa perintöä: museoita,
moskeijoita, kirjastoja. Kerroin, että sain aikanaan prof. Jaakko Hämeen-Anttilalta hänen suomentamansa Rumin runokokoelman. Pyörivät dervissit olivat
ohjelmassa vasta paluumatkalla. Apostolien tekojen mukaan Paavali ja Barnabas
vierailivat täällä julistamassa evankeliumia, Paavali vielä toisenkin kerran.
Kappadokiassa avautuu niin kauas kun silmä siintää
sokeritopilta näyttäviä hiekkapatsaita. Niiden sisään on monesti koverrettu
asuntoja. Göremen ulkoilmamuseo on Unescon maailman kulttuuriperintökohde
monine luostareineen, luolakirkkoineen
ja seinämaalauksineen. Luostarialueeseen kuuluu sisäpiha istutuksineen
ja suuri määrä luolia hiekkaseinämässä: niiden takaa avautuvat eri suuntaan
asunnot ja vähäinen kalustus. Täällä on tutkittu kirjoituksia. Kirkkoisä
Basileios, syntynyt noin 329, kehitti useimmille itämaisille luostareille esikuvalliset
munkkilaisuuden säännöt. Yksi
Kappadokian erikoisuuksia on maanalaiset kaupungit, joissa kristityt asuivat turvassa valloittajilta. Entisöity karavaanimajatalo
kertoi ajasta, jolloin kauppareitit kulkivat näissä vuoristoissa. Turkki
on nykymatkailijalle vähän tutkittu kultakaivos.