Kiertelimme viikon päivät loistavan englanninkielisen
oppaan seurassa Kyproksen
ja Turkin nähtävyyksillä. Aurinko porotti ja rusketus
alkoi näkyä. Kyproksen
ensimmäisenä päivänä lähdimme pohjoisrannikon
viehättävään Kyreniaan, ja siellä kiipesimme
750 m korkeuteen Pyhän Hilarionin ristiretkeläislinnaan.
Polku oli kauttaaltaan kivetty, mutta koville otti jyrkkä rinne. Vaivannäkö
palkittiin sillä näkymät laaksoihin ovat upeita.
Näkemisen arvoinen oli myös Nikosia, Berliinin yhdistyttyä
Euroopan viimeinen jaettu kaupunki. Ottomaanien karavaaniseralji palautti
ajatukset kauemmas historiaan, ja Selimin ortodoksi- kirkosta muutettu moskeija vuoteen 1983, jolloin saari ”lopullisesti”
jakautui ja Pohjois-Turkkiin jäi vain muslimiväestö. Tietenkin halusimme
ylittää rajan ja vierailla Kreikkaan kuuluvassa osassa.
Antalyasta käsin
ajoimme pitkin Taurusvuoristoa ohi lammasfarmien kohti UNESCON luonnonperintökohdetta Pamukkalea. Jo
roomalaiset kylpivät Pamukkalen lämpimissä lumivalkoisissa kalkkikivialtaissa
ja tavoittelivat terveyttä kalsiumkarbonaaattia
sisältävästä vedestä. Pamukkalen
museossa kävivät vain harvat turistit, mikä on vahinko. Se on uudenaikaisesti
järjestetty ja esineet hämmästyttävän hyvin säilyneitä. Antiikinkaupunki
Hierapolis Pamukkalen vieressä oli raunioina.
Noin 1300 m korkeudella vierailimme mattokutomossa, jossa
esittely kävi – yllättäen - suomen kielellä. Vierailut tehtiin myös niin
kultakoruja valmistavaan kuin turkiksia ja nahkatuotteita valmistaviin tehtaisiin. Halvan matkan hinnasta osan
maksaa Turkin valtio ja siksi pyritään tukemaan teollisuutta. Joka kohteessa
jonkun matkalaisen mukaan tarttui tavaraa.
Suomen nykytilassa on kiinnostavaa kuulla miten työttömyyden kohdatessa
turkkilainen opiskelija maksaa takaisin opintolainansa. Hänet työllistetään
valtion laitokseen ja 1/3 palkasta peritään lainan maksuun.
Mahtavat roomalaisrauniot olivat vastassa Siden
satamakaupungissa. Suuri areena oli säilynyt melko hyvin. Apollon temppeli
antaa yhä vaikutelman suuruudestaan.Todennäköistä
on, että apostoli Paavali vieraili täälläkin, vaikka Uusi testamentti ei sitä
mainitse. Side sijaitsi kävelyetäisyydellä hotellistamme.
Matkatoimisto myi kakkosviikolla, jolloin vietimme
rantalomaa, useita retkiä. Emme osallistuneet, sillä osassa kohteita olimme käyneet
jo edellisillä matkoilla -ja Marja Liisa ei olisi Marja Liisa ellei hän olisi
järjestänyt kilpailevaa retkeä pienelle joukolle Alanyaan! Ystävällinen taksi
ajoi meidät Alanyan linnan huipulle, josta näkymät olivat uskomattoman upeita.
Matka oli neljäs vierailumme Turkkiin. Aina hämmästyttää
ja ilahduttaa ihmisten ystävällisyys, hyvät tiet ja julkinen liikenne. Ja miten
siistejä ovat vessat, raikas tuoksu ja kunnollinen käsienpesumahdollisuus. Eikö joku ole sanonutkin, että
koti-Suomessakin ravintolan tason voi päätellä toileteista! Sama pätenee myös
maahan kuin maahan.