Sivut

8.12.2012

“What kind of Europe do we envision for the future?"



Sain marraskuun puolivälissä tilaisuuden osallistua Euroopan tulevaisuutta koskevaan konferensiin Berliinissä. Siihen osallistui 80 eri alojen edustajaa. Ohessa raporttini:


Report on Berlin Meeting from 15th to 18th of November 2012

My arrival to Berlin, the capital of numerous impulses, was unforgettable. In arrival hall stood Mr. Bernd Flieger, from the  main UPF office of the city with poster of my name. He took me to the hotel, even carried my luggage to my room. The Conference Hotel Allegra was located near the Bahnhof Friedrichstrasse, familiar to me from the time  when my daughter stayed in the city for 11 years and every now and then needed my wife and me as  babysitter.

Next morning our conference on “What kind of Europe do we envision for the future?” started at the European Center for Information. As a Finn I was proud to see around pictures of Olli Rehn at EU-News leaflets. About 80 people were gathered, some of  them familiar from previous meetings, like UPF president, Dr. Song. The programme was  initiated by the  Unification Movement president in  Germany, Dr. Dieter Schmidt. The plurality of political movements and different kind of religious groups is a permanent challenge to all established institutions and  churches. The following lectures highlighted the role of families as a core societies.

The next session was dedicated to the problem of political crisis under a motto:  “A more united Europe, but how?” The speakers were again very well prepared. The presentations reflected   the political crisis and the role of local or regional authorities in the future when aiming at democratic models. Also topics like   national identity and federal integration was considered. One of the key issue is how to guarantee dignity of life for more and diverse groups of immigrated people, very many living  in an new country without   citizenship and the rights connected to it.

The rest of the day was  devoted to the future of youth and women issues. Mr. Juan Ignacio Fernandez  Torres told about the World Youth Alliance. This is a global coalition of young people, promoting of the human values in policy and culture. The organization is committed to building open and just societies, to defend right to good life, cherish and foster solidarity as well as  mutual respect. According to the speaker young people are looking forward to finding “purpose and meaning” for their future, they  need a promise of security.

Also A Women`s Panel was rewarding, especially when the Finnish born Seija Kuenzig highlighted the dignity of life as a cornerstone for the European community. Her speech was clearly structured   and advocated for the equality of both sexes. Gender values are an essential element of the teaching in the Bible  as well as in Quran.

The last day  was focused  on  the financial crisis of Europe, especially Greece. One of the lecturers was Prof. Antonio Galloni, board members of Italy`s National Pension Fund. Unfortunately h e used most of the time given to him to arguing that his presentation of 45 minutes was limited to 25! The speakers analyzed the connection of economic freedom and economic development, the level of education, health care and level of poverty. Europe needs a new vision and innovative approaches to peace.
                           

7.11.2012

Suomen Lähi-idän instituutti siirtyy Ammanista Beirutiin

Syyriassa yhä jatkuvien veristen levottomuuksien vuoksi Lähi-idän instituutti siirtyy Beirutiin.
Siirto tapahtuu vuoden 2013 alussa. Ammanin-aika jäi tällä kertaa lyhyeksi, joskin Instituutti perustamisensa jälkeen toimi vuosikausia Tuulikki Haddadin kodin alakerrassa. Paluu Damaskokseen, Zeitunan kauniiseen historialliseen rakennukseen, saa ikävä kyllä vielä odottaa. Kun aikanaan, vuodesta 1964 hoidin Instituutin asiamiehen tehtäviä 9 vuoden ajan, olin koulutusryhmien mukana useampaan kertaan myös  Beirutissa, tuossa Lähi-idän Pariisissa, vierailimme Ameriikkalaisessa yliopistossa ja kävimme tärkeimmillä nähtävyyksillä etelässä ja pohjoisessa. Lähi-idän instituutin johtajana toimii toht. Ari Kerkkänen. Instituutin tavoitteena on tukea suomalaisten akateemista  Lähi-idän tutkimusta ja opetusta.

29.9.2012

Maamme vanhin ja kaunein rautatieasema – Tikkurilassa!



                   
 Tikkurilan rautatieasema Vantaalla täyttää tänä vuonna mahtavat 150 vuotta. Näin kauan on kestänyt koristeellinen punatiilinen palatsi, joka aikanaan ypöyksin kohosi keskellä peltomaisemaa: yksikään rakennus aseman  ympärillä ei vetänyt  sille vertoja. Rakennuksen muotokieli tuo meille tuulahduksen Keski-Euroopasta. Pyörökaarityyli on saksalaisvaikutteinen. Carlshafenin asemarakennus vuodelta 1848 tarjoaa monia vertailukohtia. Venäjän keisari Aleksanteri II kävi  vuonna 1863 asemalla  kahteen kertaan. Hän jatkoi koristetulta asemalta väkijoukkojen hurratessa Espoon Träskändaan everstinna Aurora Karamzinin vieraaksi. Kun alussa junaa ei nähty joka päiväkään,  tänään aseman ohi viilettää 400 junavuoroa. Historiallinen arvorakennus palvelee nykyään Vantaan kaupungin museona.

8.8.2012

Kesäinen retki Hyrryn tilan menneisyyteen



Eräänä aurinkoisena perjantaina Lopen Pilpalan kesätorilta
lähdettiin retkelle Hyrryn tilan maille. Paikalle kerääntyi peräti satakunta uteliasta: tietenkin me kesäloppilaiset enemmistönä. Meitä opastivat Hyrryn  vieressä kasvanut Jorma Ruponen ja tilan oma poika Heikki Laine, joille satoi jokaisella pysähdyspaikalla runsaasti kysymyksiä. Ruponen kuului toimikuntaan, joka 2005 kokosi "Kolmen kylän kirjan", toim. Salli Suorsa. Alueella on pitkä historia. Jo vanhimmassa maakirjassa eli veroluettelossa vuodelta 1539 Pilpalassa (nimen sanotaan periytyvän kylällä asuneesta Filippus-nimisestä miehestä, jota kansa kutsui nimellä "Pilppa") oli kolme taloa: Hyrry, Lättilä ja Olli. Näistä Hyrryllä on ylivoimaisesti rikkain kulttuurihistoriallinen jäämistö. Näköetäisyyydellä kohoaa 35 m korkeuteen Huisunlinna, joka on otettu Suomen muinaislinnavuorten luetteloon, vaikka mitään ihmisen tekemiä rakenteita paikalta ei ole löytynytkään.

Oppaamme aloittivat kierroksen tilan pohjoiskulmalta, missä nyt sankka metsä peittää kaikki rakenteiden jäljet. Pitkään ihmettelimme valtavaa, jopa kahden hehtaarin laajuista lähdettä, johon karjakot kantoivat maitotonkat jäähtymään +4:n asteisessa vedessä. Retkeläiset virittivät suositun lastenlaulun "Äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla oli pesä kultainen...", jonka sanat ja rytmikäs sävel ensi kertaa kajahtivat näillä mailla. Heikki Laine muisteli, miten laulun laati hänen äitinsä, ja hänen vuoteensa vieressä sitä ensi kerran laulettiin. Kun oli laskeuduttu valtavan saunan lähistölle ja kurkistettu sen hämärään, vuorossa olivat tallin paikka, nykyiset rakennukset ja lopulta korkeimmalla vuorennyppylällä rapistunut näköalatorni tai huvimaja. Vuoden 1910 tienoilla Hyrrylle ostettiin kepistä ohjattava vuoden 1904-mallinen autoharvinaisuus - siinä riitti seutukunnalla ihmettelemistä!

28.5.2012

”Keskiajan silta Padisen ja Vantaan välillä” –projekti päättyi


Euroopan unionin rahoittama projekti Vantaan kaupungin historiatoimikunnan ja Viron luostarikaupunki  Padisen välillä on päättynyt. Padisessa 24.-25.5.2012 eli viime torstaina ja perjantaina pidetyssä arkeologisessa seminaarissa esitelmöivät suomalaisista Santeri Vanhanen (Maanviljelys ja eläintenhoito. Makrofossiilitutkimuksen ja vuosilustoanalyysin mahdollisuudet),  Andreas Koivisto (Talonpojan elämä keskiajalla Gubbackassa) ja Vantaan keskiaikateosta valmistava Tapio Salminen (Uusmaalaisten Tallinnan-perintö vuosina 1350-1560), Viron puolelta  kuusi taidehistorioitsijaa/ arkeologia. Padisen  luostarin perustivat Riian läheltä tulleet cisterciläismunkit 1254 ja se toimi vuoteen 1558. Munkit saivat Ruotsin kuninkaalta 1351 luvan kalastaa Vantaanjoessa – ja tuosta vuodesta lasketaan Vantaan, aikanaan Helsingan (ei siis Helsinge), saaneen alkunsa. Luostarin rauniot tullaan kattamaan ja niistä kehitellään uutta matkailuvalttia. Padisen vaiheita käsitellään nyt perusteellisesti ensi vuonna ilmestyvässä Vantaan keskiaikateoksessa, jossa myös esitellään uusia Vantaan keskiaikaa käsitteleviä esine- ym. löytöjä.

24.4.2012

Suomalainen menestystarina - The Finnish Bible Society 200 years

Suomen Pipliaseuran juhlii tänä keväänä perustamisensa 200 -vuotistaivalta. Seura on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut yhdistys. Tahtoisin onnitella juhlivaa Seuraa ja muutamin sanoin muistella suurenmoista aikaa seuran hallituksen puheenjohtajana. Tulin valituksi yksimielisesti  1991 ja palvelin tehtävässä yhdeksän vuoden ajan.  Miten monien tapahtumien täyttämiä vuodet nuo olivatkaan!
Pipliaseurassa valmistauduttiin kuumeisesti uuden Kirkkoraamatun käyttöönottoon  1992. Erityisesti mieleen on jäänyt Pipliaseuran näkyvä ja palkittu kampanjointi: kun radioissa soi iskelmä Gun and Roses, Seura kehotti nuorisoa vaihtamaan levyä ja soittamaan säveltä  Gun and Moses. Kaikkialla tuli vastaan uuteen suomennokseen johdattavia mainoslauseita tähän tapaan: Jos nukut huonosti, nauti illalla yksi uusittu psalmi!
Saman vuoden syksyllä  järjestettiin Suuri Raamattuvisa, joka sai laajat mittasuhteet sekä seurakunnissa että kouluissa. Loppukamppailu televisioitiin!  Raija Sollamon kanssa julistimme oikeat vastaukset  koko Suomen kansan nähden.
Näihin vuosiin sisältyi myös Yhtyneiden Raamattuseurojen 50-vuotisjuhla Kanadassa 1996. Tein siellä aloitteen, että Pyhään Raamattuun suomalaisen luterilaisen perinteen mukaisesti sisällytettäisiin myös Apokryfikirjat. Asiasta käytiin keskustelun ja äänestettiin: suurella äänten enemmistöllä aloite hylättiin, näin reformoitu jäsenkunta edelleen  on.
Juhlavuonna on syytä tehdä kunniaa Pipliaseuraa lähes kolmen vuosikymmen ajan (1965-92) johtaneelle pääsihteeri Esko Rintalalle. Hänen aikanaan Seura julkaisi Uuden testamentin käännöksen Uusi testamentti nykysuomeksi 1972. Siinä Suomen kansa pääsi konkreettisesti arvioimaan, mitä dynaamisen vastaavuuden periaatteet käytännössä tarkoittivat. Itse arkkipiispa Martti Simojoki totesi Rintalalle tuohtuneena: " Te olette hävittäneet Raamatusta vanhurskauden käsitteen!" Rintalalla oli vastaus valmiina: "Emme käsitettä vaan ainoastaan vanhurskaus-sanan."
Kun 2001-2003 olimme Marja Liisan kanssa  Sri Lankassa, sain olla  mukana edistyksellisessä seurassa, joka ensimmäistä kertaa historiansa aikana valitsi itselleen naispääsihteerin. Tämäkin seura on  perustettu 1812.
Toivotan molemmille senioreille  runsaasta  siunausta  3.  vuosisadalle!

15.3.2012

Poeta laureatus on poissa! Lassi Nummi 1928-2012


Lassi Nummi, raamatunsuomennoksen asiantuntija ja komitean unilukkari

Eilen saavutti  meidät uutinen kirjailija Lassi Nummen poismenosta. Olin kiinteässä työyhteydessä Lassiin komiteassa ja kosketus ylsi myös perhetasolle. Kun Lassi luonnosteli mahtavaa Jobin kirjan tekstiä, Pirkko kiikutti uunituoreet luonnokset Ilmari Soisalon-Soinisen kotiin Oulunkylään. Ajattelen heitä molempia kiitollisena.
Muistellessaan komitean 1992 työvaiheita päällimmäiseksi Nummen mielessä nousee tyytyväisyys: hän on saanut istua Suuren Sorvin ääressä. Hän kirjoitti:
"Ajastaikaa seitsemäntoista siis /  tässä puuhassa ohitsemme kiis. Joom Kippur –sodan vaiheilla työ aloitettiin / ja se päättyi Saddamin   balettiin. / Parhaitenko Raamattu kääntyy siis /kun mailmas on sota ja öljyinen kriis."

 Nummi kuvaa raamatunsuomentajan arkea myös monissa runoissaan. Pyhä piplia oli ”vanha ja vaikea käärö”, kääntäjän osana oli ”uurastus”, sanojen ja lauseiden ”kuurastus”. Näin hän jatkaa:
”Ei kelvanneet sanat käytetyt, / monin merkityksin jo täytetyt, / ei liioin uutuutta kiiltävät, jotka tekstin pirstoiksi viiltävät.”

Vuoden 1973 komiteaan suostumistaan Nummi perusteli näin: ”Täytyyhän minun mennä katsomaan, etteivät ne pilaa Ahon ja Mannisen hienoa työtä!” Katsomista riittikin 17 vuoden ajan. Nummi oli luonnosten tarkkakorvainen arvioija, erilaisissa yhdistyksissä hallinnollistakin osaamista hankkinut jäsen, itse asiassa käännösprojektista koko ajan huolissaan.
Vaikka Nummi laati luonnoksia useaan Vanhan testamentin kirjaan, hän tietenkin otti kantaa myös Uuden testamentin käännösversioihin. Seuraavassa pari esimerkkiä hänen aktioistaan, kaikki yritykset eivät johtaneet konkreettiseen tulokseen.
Matt. 3:11 kuvaa Johannes Kastajan toimintaa. Vielä työn yhdennellä- toista hetkellä eli kirkolliskokousvaihessa Nummi kirjoitti sanamuodosta ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen” jyrisevän vastalauseen: ”Jos parannus on olennainen pointti, eikö sitten kuitenkin voisi sanoa `kastan teidät vedellä, parannuksen kasteella” – ettei  tarvitsisi suorittaa KR:sta periytyvää hirveää sijamuotoakrobatiaa adessiivista illatiiviin? Minulta ainakin aivot nyrjähtävät.” Jyrähdykset menivät kuuroille korville.

Nummen toinen, julkisuudessakin tunnetuksi tullut (US 17.4.88) protesti, koski Isä meidän –rukousta. Latinavaikutteinen ”Isä meidän” ja siihen ripustettu relatiivilause ”joka olet taivaissa” eivät kirjailijaa tyydyttäneet, muotoilu lysähti Nummen mielestä pitkien pohdintojen ja monien kokeilujen kautta lopulliseen puisevuuteensa. Maailman tunnetuimman rukouksen avaukseen tulisi saada puhuttelun välittömyyttä ja luontevuutta tähän tapaan: ”Isä, meidän isämme taivaissa!” Joka jumalanpalveluksessa kuulemme, että sanamuoto jäi valitettavasti ennalleen.
Nummelta ovat peräisin myös monet deskriptiiviset, kuvailevat verbit. Lisäesimerkkejä Aamoksesta:
Jumalasta: 1:7 ”minä sinkoan tulen”  (ennen: minä lähetän tulen)
(Häiriö: ´lähetän` postipaketin, ´sinkoaminen` dynaamisempi)
3:4  ”äriseekö nuori leijona piilopaikastaan” (ennen: ”kiljuuko nuori leijona”)
3:6 ”Törähtääkö merkkitorvi kaupungissa” (ennen: ”Puhalletaanko pasunaan”)
Samalla tavalla Jesajalla, profeettojen kuninkaalla, jo pelkkä turhien sanojen pois karsiminen tuottaa vahvan virityksen. Seuraava esimerkki Assyrian kuninkaan uhkailusta, KR 1933 Jes. 10:14
”Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet
niin kuin linnun pesän;
ja niin kuin hyljätyt munat kootaan,
niin minä olen koonnut kaikki maat,
eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt
tai nokkaa avannut ja piipittänyt.”
KR 1992
”Minä pääsin käsiksi kansojen rikkauksiin
yhtä helposti kuin linnunpesään,
minä kahmin itselleni kaikki maat
kuin munat hylätyistä pesistä:
ei siiven siipeä räpyttämässä,
ei yhtään nokkaa piipittämässä.”
Sanasto on pysynyt varsin entisenä mutta uhkaus on poljennon ja muun kielellisen järjestelyn ansiosta vahvempi.
Äskettäisessä vuoden 1992 raamatunsuomennoksen 20-vuotisjuhlassa
vallitsi yksimielisyys, että suomennos ei  ole miltään osin kielellisesti vanhentunut. Sana seisoo vahvana!






Lassi ja Pirkko Nummi  Lopella 2006