Sunnuntainen retkemme Tallinnaan (7.9.)

 

Kuva: Ulrich Kruggel

Lähdimme saksalaisen ystäväperheemme Brunhilde ja Ulrich Kruggelin kanssa päiväkäynnille  Tallinnaan.  Kruggelit asuvat Dessaussa, Alvar Aallon varhaisten vaikutteiden tyyssijassa.

Eckerö Line ei ole nopein, tyyntä Suomenlahtea se kuitenkin kynsi juhlavasti. Perillä katsastimme pikaisesti Viru-hotellin kattonäkymät, kun mukana oli puoliammattilainen ikuistaja. Ylhäällä ohitimme KGP:n museoalueen, koska edellisellä kerralla jo ihmettelimme kommunistiajan pirullisen yksityiskohtaista valvontaa.

Kun oli sivuttu ensimmäisen suomalaisen naisarkkitehdin, Wiivi Lönnin Estonia teatteri, edessämme kadunvarressa oli valtava kukkaloisto: kaiken hintaisia kimppuja, joista vieraamme paluumatkalla poimivat yhden näyttävimmistä.

Torilla oli nautinnollista ruokailla, vaikka ihmettelimmekin upeasti esille asetettujen annosten pienuutta. Torilta suuntasimme  museoksi jo kommunistiaikaan muutettuun Nikulisten kirkkoon. Vanhojen taideteosten sisällön voi ymmärtää entistä paremmin nyt, kun ne esitellään myös  uuden teknologian keinoin. Jaanin kirkossa istuimme hetken ja nautimme  ylevästä urkumusiikista. Juuri tässä kirkossa ystävämme Toomas Paul, Uuden testamentin suomentaja, palveli viimeiset virkavuotensa. Jaanin kirkkoon päättyy syyskuun alusta jatkunut Arvo Pärt -juhla

Nousimme Lyhytjalkaa Toompealle, sillä valokuvauksesta innostunut Ulrich halusi ikuistaa kaupunkinäkymiä. Tuomiokirkon ohitimme tällä kertaa kunnioituksella, ja suuntasimme Pitkäjalkaa alas museaaliseen Raekoda-apteekkiin.  Vielä vilkaisu Virun kauppakeskukseen.  Yhdessä päivässä ei pitkälle pötkitä.

Suomalaiset, jotka ovat maassa suurin turistiryhmä, viettivät viime vuonna Virossa 3 miljoonaa päivää. Suomessa taas virolaiset muodostavat suurimman vierastyöläisten joukon. Kasvua on matkailussa ollut 10 %. Viinojen testivoittaja on Viru Valge. Sitä sekä viinejä  ja lääkkeitä voi ostaa halvemmalla ja sitä suomalaiset näyttävät tekevänkin…

Tallinnan satamassa voi ilmapallolla nousta 12 minuutiksi 120 metriin. Lento jäi seuraavaan kertaan!

Nurmeksen yhteislyseon vuoden 1955 ylioppilaat koolla Jyväskylässä 6.-7.6.

Luokkamme  pääsi koolle kesäiseen Jyväskylään – tai  oikeastaan  vain rippeet runsaasta 30:stä. Paikalle tuli vain  seitsemän, puolisoilla täydennettyinä 12. Kirsti Jahkola (os. Kaltiainen)  oli varannut miellyttävät puitteet hotelli Yöpuuhun. Kirsti  vei meidät jo iltapäivällä kävelykierrokselle kaupungissa, joka on hänen elämäntyönsä päänäyttämö saksan  yliopettajana.  Yöpuun ravintolassa Pöllövaarissa  söimme kauniisti tarjoillun ja maittavan illallisen ja vaihdoimme kuulumisia sydämen kyllyydestä. Minulta oli pyydetty puheenvuoro raamatunsuomentamisesta ja  tein  sen pyörittämällä blogistani 1992 tehdyn videon. Aitonurmeslaiset Asko Tanskanen ja puolisona mukana oleva Kari Rahiala muistelivat kuuluisia nurmeslaisia ja elämää tässä metsänhoitajien kauppalassa 50-luvullla. Ilta jatkui myöhään Kirstin kauniisti kodissa.

Seuraavana päivänä ajoimme vuonna 1904 Äijälänjoen rantaan Julius Johnsonin rakennuttamaan Kuokkalan kartanoon.. Talon suunnitteli maamme ensimmäisiin naisarkkitehteihin lukeutuva Wivi Lönn. Talo on elänyt monenlaisia vaiheita, toimien muun muassa synnytyssairaalana 1940 – 1960 luvuilla. Kauko Sorjosen säätiö otti Kartanon hoiviinsa vuonna 1998 ja se entisöitiin täyteen loistoonsa.  Säätiö järjestää luentotilaisuuksia ja konsertteja. Rauhallisen kahvihetken jälkeen kaarsimme kohti toista Wivi Lönnin http://fi.wikipedia.org/wiki/Wivi_L%C3%B6nn  suunnittelemaa taloa, joka sekin on Sorjosen säätiön hallinnassa. Talon pihalla patsasten keskellä tapasimme pihaa itse hoitavan Kauko Sorjosen, vaatimattoman self made manin ja monipuolisesti taidetta tukevan mesenaatin. Virkistävää oli kierrellä Lönnin entisen kotitalon hyvin hoidetussa pihassa ja poimia mukaan hänestä laadittu kaunis julkaisu.  

Ensi keväänä on edessä juhlavuosi. Silloin on kulunut 60 vuotta siitä, kun jätimme Nurmeksen lukion. Toivottavasti silloin hieman useampi jaksaa tulla mukaan muistelemaan menneitä ja  juhlimaan merkkivuotta.

Kuva: Kirsti Jahkola

Suomen Lähi-idän instituutti (FIME) 20 vuotta 1.6.2014

”Tämä ensimmäinen suomalainen näyttely Syyriassa sai osakseen ansaittua huomiota ja lisäsi syyrialaisten yleistä  Suomi-tietoutta.” Näin sanoi Damaskoksessa  Assad-kirjastossa maaliskuussa 1997 Mika Waltarin elämäntyötä ja Kalevalaa käsittelevien näyttelyiden jälkeen  vuosikymmeniä  Damaskoksessa asunut Helsingistä kotoisin oleva Karin Ramsland.

Tieteen palvelukseen tarkoitetun instituutin (aluksi Jerusalemin-instituutin nimisenä) peruskirjan allekirjoitus järjestettiin Helsingin yliopiston opettajienkahvilan lehtisalissa 1. kesäkuuta 1994. Säätiön perustivat kolme yliopistoa, kolme kirkkokuntaa (luterilainen, ortodoksinen ja katolinen), joukko yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä. Säätiön tarkoituksena oli alusta alkaen tutkimus ja koulutus:  monietninen ja monikulttuurinen opetus, kulttuurivaihto Suomen ja Lähi-idän maiden kesken ja tämän tiedon välittäminen suomalaisille yliopistoille. Säätiö julkaisee tuloksia julkaisussa Proceedings of FIME. 

Alueen levottomuudesta pääasiassa johtuu, että säätiö on neljään kertaan joutunut muuttamaan  toimipisteensä sijaintia: Palestiinan Beit Jalasta Syyrian Damaskokseen, sieltä sodan tieltä Ammaniin ja sitten Libanonin Beirutiin. Säätiön rahoituksesta on vastannut pääasiassa Opetusministeriö.

Pienellä Suomella on kunniakkaat perinteen Lähi-idän tutkimuksessa . Helsingissä 1732 syntynyt Petter Forsskål, kuuluisan ruotsalaisen Linnén oppilas, luonnontutkija ja orientalisti, osallistui 1761 Arabian-retkikuntaan, jolla matkalla kuoli. Forsskålia paljon tunnetumpi  Yrjö Augusti Wallin, joka syntyi Ahvenanmaalla 24.10.1811, teki Kairosta käsin tutkimusmatkoja Lähi-itään ja kävi myös muslimiksi pukeutuneena mm. Mekassa.  Wallin toimi  ensimmäisenä itämaiden kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa. Myös Wallin kuoli varhain eli ongelmatonta ei ollut ensimmäisten tutkijoiden elämä.

Avajaiset Jerusalemin kaupungintalossa

 Säätiön toiminnan avajaiset pidettiin näyttelyineen Jerusalemin kaupungintalossa lokakuussa 1995. Egyptin-toiminnan avajaiset olivat Kairossa 1996, Damaskoksessa 1997 ja Ammanissa 1998. Jokaisessa näistä maista on järjestetty yliopistojen täydennyskoulutuslaitosten  vierailukäyntejä ja –luentoja. Tärkeää on ollut, että kaikkialla Suomen suurlähetystöt  - ensimmäisinä  Garth Castrén Kairossa ja Heikki Latvanen Damaskoksessa - ovat ottaneet säätiön pyrkimykset kuin omakseen. Eri ammattialojen täydennyskoulutuksen ryhmät etenkin Joensuusta, Åbo Akademistä ja Helsingin yliopistosta ovat saaneet perehtyä Lähi-idän vastaaviin laitoksiin. Sain ilon olla tässä työssä mukana vuodet 1994-2002.

Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen ryhmä vierailee tyttökoulussa Alepossa

Instituuttimme johtajina ovat toimineet seuraavat henkilöt: FT Mikko Louhivuori 1998-2002, FT Irmeli Perho 2002-2005, dos. Raija Mattila 2005-2008, dos. Hannu Juusola 2009-2010 ja FT Ari Kerkkänen 2011-2014. Uudeksi johtajaksi valittiin toiseen kertaan dos. Mattila.