HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

MERRY CHRISTMAS AND HAPPY NEW YEAR!

Reformaation 500-vuotismuisto – piileekö katolista hapatusta vielä jossakin?

Kun Luther naulasi lokakuun 31. päivänä  Wittenbergin linnankirkon oveen 95 teesiä aneita  vastaan, hän ei aavistanut tekonsa maailmanhistoriallista merkitystä. Hän odotti asiallista keskustelua ja toivoi, että kirkko omasta aloitteesta kävisi räikeänä rehottavan  epäkohdan kimppuun. Miten voitiin muka rahalla välittää syntien anteeksiantoa? Miten voitiin uskoa aneenmyyjien mainoslauseeseen ” kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!” 

Teeseistä ei ole jälkipolville jäänyt ainuttakaan kappaletta, mutta runsaasti kopioita ja käännöksiä. Luther oli joka tapauksessa hetkessä kuuluisa. Naulaamisen hetkestä lasketaan myös  protestanttisten kirkkojen  lähtölaukaus.

Yksin uskosta

Jo ennen Lutheria oli käyty katolisen kirkon epäkohtien kimppuun. Wycliff ja Hus, jotka pyrkivät kirkon uudistamiseen,  olivat kokeneet kolkon  kohtalonsa. Teesien ilmestymisen aikoihin Luther luennoi Roomalaiskirjettä. Sen johdantosäkeistä hän löysi reformaatiota kuuluttavan teeman: ”Uskosta vanhurskas saa elää” (1:17). Hän sijoitti  pitkin matkaa muistiinpanoihinsa kärkeviä kommentteja arvohenkilöiden tietämättömyydestä ja ahneudesta. Vielä radikaalimpaa oli asettuminen  kirkon vuosituhantista saarnaperinnettä vastaan. Lutheria innoitti syventynyt oivallus Jumalan armosta: pelastus tulee osaksemme yksin uskosta, pelkästä armosta. 

Tätä ohjelmaansa Luther joutui puolustamaan Wormsin valtiopäivillä. Kun häntä varoitettiin matkasta,  Luther vastasi uhmakkaasti: ”Minä menen sinne, vaikka siellä olisi yhtä paljon perkeleitä kuin tiiliä katoilla.” Lutheria pyydettiin ”ilman sarvia ja hampaita” sanomaan, peruuttaisiko hän opetuksensa. Luther ei peruuttanut sanaakaan. Tilanne kääntyi vaaralliseksi. Pelastukseksi tulivat ystävät, jotka saattoivat Lutherin Wartburgin linnaan.  Siellä hän pani alulle Uuden  testamentin kääntämisen saksan kieleen. Käännös valmistui 1522, maksoi hevosen hinnan – mutta tuli heti loppuun myydyksi.

Vaimoksi luostarista ryöstetty nunna

Vuonna 1523 muuan Lutherin ystävä saapui Wittenbergiin mukanaan yhdeksän nunnaa, jotka Lutherin vapauspuheiden  innoittamina olivat karanneet luostarista. Heistä  Katharina von Bora päätyi Lutherin talouteen. Juhannuksena 1525 vietettiin Katariinan  (Käthen) ja Martin häitä. 

Perheeseen syntyi 3 poikaa ja kolme tytärtä. Kovin paljon tietoa lapsista ei ole. Tyttäristä vain yksi eli aikuiseksi. Keskimmäisestä pojasta odotettiin turhaan isän työn jatkajaa, sillä yliopiston sijasta hän viihtyi kapakoissa ja kuoli nuorena. Vanhin poika, Hans luki lakia ja nousi kanslianeuvoksesi. Nuorimmasta, Paulista valmistui  arvostettu lääkäri. 

Vuonna 1546 Luther lähti rauhanvälitystehtävissä synnyinkaupunkiin Eislebeniin.  Halvauskohtaus yllätti hänet, ja hän kuoli aamulla 1 8.2.

Ahkera kynämies

Lutherin kirjallinen tuotanto on valtava. Muistan jo  varhain päivitelleeni Teologisen tiedekunnan kirjastossa Lutherin koottujen teosten määrää. Valitettavasti Lutherin toiminnassa on monia mustia pilkkuja esim. hänen sokeutensa juutalaiskysymyksessä.  Kaikesta huolimatta hänen jättämänsä perintö kirjallisessa toiminnassa sekä kirkollisessa perinteessä on hämmästyttävän laaja.

Nyt Emil Anton, katolisen maahanmuuttajan  poika väittää uusimmassa kirjassaan (Katolisempi kuin luulet. Kirjapaja 2017), että koko  Suomi on täynnä katolisen kirkon jättämiä jälkiä.  Siinä nuori ystäväni Emil on tietysti oikeassa, että Luther ei perustanut luterilaista kirkkoa. Kirkon syntyyn ja juurtumiseen tarvittiin satoja vuosia. Hienoa, että saamme elää mukana nyt merkkivuotta 500!

Kehityksen kelkassa...

Kuljemmeko kehityksen kelkassa vai raahaudummeko jälkijunassa?

Oletko pannut merkille, että Ulkoasiainministeriö julkaisee lehteä Kehitys – Utveckling ja lehti lähetetään ilmaiseksi.

Seuraavassa poimintoja syyskuun 2017 numerosta.

-        EU jäsenmaineen on suurin kehitysavun antaja (s. 5).

-        Alkuperäiskansoihin  kuuluvia ihmisiä on yli 370 miljoonaa 70  maassa. He muodostavat maapallon väestöstä 5 % (s. 5)

-        800 000 ihmistä teki itsemurhan 2015. Eniten itsemurhia tehtiin Euroopassa, vähiten Lähi-idässä (s. 9).

-        6 % alle viisivuotiaista oli ylipainoisia. Afrikassa heidän osuutensa oli 4 %, Euroopassa 13 % (s. 9).

-        Arviolta 90 % lähitulevaisuuden kaupungistumisesta tapahtuu Aasiassa ja Afrikassa (s. 17).

-        Etiopiassa kasvaa arviolta 10 000 villikahvilajiketta, joista vain 6  000 on nimetty (s. 20).

-        Brasilia: 2017 sato  vähentynyt 20 %, 2050 viljelyalasta 60 % vaarassa (s.  23).

-        Lähes 66 miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan. Eniten ulkomaille on paettu Syyriasta,  Afganista ja Etelä-Sudanista (s. 25).

-        Ensimmäinen skeittipuisto valmistui  Addis Abebassa 2016. Rakentamiseen osallistui vapaaehtoisia yli 20 maasta (s. 35).

-        Afrikassa järjestetään enemmän vaaleja kuin koskaan. Vaalit ovat kohtuullisen rehellisiä.

         Silti samat miehet pysyvät vallassa ( s. 44).

   

Helsingan (nimi ensi kertaa tässä asussa 1331 ) keskiaikapäivää vietettiin12.8.2017 Vantaan kirkonkylässä

Vantaa seura ideoi jälleen lauantaiksi 12.8. Pyhän Laurin kirkon ympäristöön keskiaikapäivän. Myyntipöytien takana hyörii keskiajan vaatteissa miehiä ja naisia. Kirkon lähettyvillä istuu jalkapuussa rangaistustaan sekä miehiä että naisia: oliko häpeän aiheena naurisvarkaus vai tappelu julkisella paikalla? 



 Tuolla paistaa räiskäleitä äskettäin Vantaan kaupungin arkeologiksi valittu Andreas Koivisto, tuolla seppä nikkaroi perinteen mukaista korua. Aurinkokin paistoi, kirkon ja vanhan pappilan väliseen puistoon oli kokoontunut  satoja ihmisiä.

Tämän päivän helsinkiläisillä on tapana katsoa vähän alaspäin vantaalaisia. Olisi hyvä tuntea historiaa. Kun Helsingin kaupunki perustettiin vuonna 1550,  Pyhän Laurin kirkon ympärille noussut kylä oli palvellut maamme hallinnollisena keskuksena jo parin sadan vuoden ajan.

Vantaanjoen suulta lähtivät  jo keskiajalla monet talonpoikaispurjehtijat   kohti  Revallin eli Tallinnan rantoja.  Tunnetuin heistä oli Göran Bonde, joka vuosina 1510 -  1529 teki vuosittain  kuusi, seitsemän tavaranvaihtomatkaa lahden takaiseen naapuriin. Hän asui Lillaksen kruunutilalla nykyisen Ylästöntie alkupäässä Maatalousmuseon lähellä. Olen ollut mukana Vantaan kaupungin historiatoimikunnassa kaivausten alkuvaiheissa toteamassa runsaan esineiden määrän, paljon peräisin Saksasta.

Esite keskiaikapäivästä

Bengt Eriksson laati  2009 hienon ja värikkään kuvauksen 1500-luvun helsinginpitäjäläisten matkoista  teoksessaan ”Talonpoikaispurjehdus Helsingin pitäjässä 1500-luvulla”.

Jerusalem – pääsiäistapahtumien näyttämö

                                                                                       

Pääsiäisen aikaan tuhansien  turistien jonot kiemurtelevat pitkin Jerusalemin vanhaa kaupunginosaa, ns. Tuskien tietä. Hartaana toivomuksena  on  eläytyä edes hetkeksi Jeesuksen matkaan kohti ristiinnaulitsemisen paikkaa. Matkailijan on noustava 700 metrin korkeudella sijaitsevan Jaffakadun, Länsi-Jerusalemin liike-elämän sykkivän pääväylän tuntumaan päästäkseen yhtymään Via Dolorosalla lippujen kanssa tungeksivaan laulavaan kansanjoukkoon. 

Madabasta löydetty bysantinaikainen Jerusalemin kartta

Kaupungin porteista kaunein

Vasemmalle kaartava saa nähdä kaupungin porteista kauneimman,  aina arabimyyjien kansoittaman Damaskoksenportin. Sen alta alkoi roomalaisbysanttilaisen kaupungin cardo, yksi pääkaduista,  mikä varmistui vasta vuosien 1969 – 83 kaivausten tuloksena. Kaivajien oppaana  toimi Bysantin aikainen Jerusalemin mosaiikkikartta, joka löytyi Jordanian puolella olevasta Madaban kaupungista.

Aikoinaan kuningas Daavid  nappasi vallan siihen saakka kaupungissa  asuneilta jebusilaisilta. Sen jälkeen lukematon joukko kuninkailta, kalifeja, julistajia ja pyhiinvaeltajia on jättänyt jälkensä kaupungin kiviseen maisemaan. Jeesuksen aikana temppelialuetta vartioitiin pohjoispäässä sijainneesta Antonian linnasta. Aikaansa tappavat  vartiosotilaat  kaiversivat  kadun pintaan kuvion noppapeliään varten (Joh. 19:13). Vielä tänään Länsimuurilla  hurskas juutalainen itkee Jerusalemin kohtaloa ja pistää kipeimmän rukousaiheensa paljon nähneiden muurien rakoihin. Mutta Tuskien tien neljäntoista etapin merkit jälkipolville piirsi kristillinen usko, ei historia eikä tutkimus.

Ylipapit reaalipolitikkoina

Kaivausten ansiosta saamme Yläkaupungissa ihailla 120 metrin matkalla Jerusalemin asukkaiden hienostunutta asumiskulttuuria, värikkäiden mosaiikkien kaunistamia  kylpyhuoneita, rituaalista pesua palvelevia mikve-altaita ja  Pompeijiin verrattavia fresko- ja stukkokoristeisia  seinäpintoja.

Ylipappi Kaifaksen perhehaudan löytyminen 1990 on virittänyt keskustelun hänen vaiheistaan. Avioiduttuaan pappisdynastiaa johtavan Hannaksen tyttären kanssa hän astui aikansa herrahissiin ja siirtyi appensa jälkeen ylipapin virkaan. Ja ihmeellistä: hän sai lopulta kokea jokaisen isän toiveiden täyttymyksen, kun kaikki hänen viisi poikaansa nousivat toinen toisensa jälkeen ylipapin korkeaan virkaan!

Ylipapin viroissa Kaifas-klaani taisi reaalipoliitikan, tasapainottelun vallanpitäjän eli Rooman ja alistetun juutalaisen kansan välillä. Rooma piti heitä korvaamattomina.  Ja  niinpä isä Kaifas oli virassa peräti 19 vuotta (18-37 jKr.), vaikka normaali virkakausi kesti vain yhden vuoden! Kiikkerässä poliittisessa tilanteessa heillä oli kyky aistia levottomuustekijät ja reagoida molempia tahoja tyydyttävästi. Apostolien teoissa 5:28  Kaifas jyrisee Jeesuksen kannattajille: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme”. Näin Kaifakset osasivat  saman aikaan suunnata sanansa valtaapitävälle  eli Roomalle (tyynnyttää kapinamielen) ja  Jerusalemin juutalaisille (vastalauseita hautoville). Oikeuden ylimpänä tuomarina Kaifas päätti Jeesuksen kuolemantuomiosta, roomalainen Pilatus pani sen toimeksi.

Kaifas toimi Rooman väliintulon pelossa. Tällaisen saddukealaisen reaalipoliitikon Rooma mielellään näki pitkään virassa raivaamassa tietä häiriköiltä. Toisin kuin luullaan fariseusten moraali ei liene sallinut julistajaan kohdistuvaa väkivaltaisuutta.

Kirjoittaja Kaifaksen haudalla