Äkkiä se meni. Ajalla
tosiaan on siivet!
Olen tänään käyskennellyt ajatuksissani Nurmeksen kauppalassa ja tullut
Askon kotiin. Kiertelen RUK:n
upseerioppilaana Haminan kasarmeilla ja istun Teologisessa tiedekunnassa Aimo T. Nikolaisen luennolla. Metsästän Rajamäen Liisan avustuksella tiettyä kirjaa
tiedekunnan kirjastosta, opiskelen yhdessä vaimoni kanssa Geneven lähellä Bosseyn ekumeenisessa
instituutissa ja suunnistan Lähetysseuran pitkillä käytävillä Tähtitorninmäellä. Entäpä Kristillinen
ylioppilasliike, Veikko Pöyhönen johtamassa YKY:ä?
Mieleen nousevat myös monet muistot raamatunsuomennostyöstä. Kun nyt luetaan radion iltahartauksissa laajaa Jesajan kirjaa,
tunnistan tämän tästä Lassi Nummen äänenpainot. Monet kääntäjäjoukosta ovat jo
siirtyneet pois keskuudestamme. Yhteisestä työstä ovat tänään täällä muistuttamassa
Raija Sollamo, Marja Kaila ja pianon
ääressä istuva Jarmo Kiilunen.
Eläkevuosiin toi merkitystä aika Lähi-idän
instituutin tehtävissä: ensin
kiemurainen työ säätiön perustamisessa ja sen jälkeen vuodet kaikkine matkoineen ja mielenkiintoisine
tuttavuuksineen. Suurlähettiläs Latvanen: Olenko koskaan kertonut, miten paljon
arvostin yhteistyötä kanssasi Syyriassa? Jos urani alussa olin saanut oppia
kansainvälisyyttä Bosseyn vuosina Genevessä, oli 2000- luvulla helppo sukeltaa
vihtorina Sri Lankankin kuvioihin.
Mutta: kaikkein rakkaimmat
muistot liittyvät perhepiiriin, yli puolen vuosisadan yhteiseen taipaleeseen vaimoni
Marja Liisan, tämän juhlan pääarkkitehdin kanssa, lapsiin ja jokaiseen kahdeksaan lapsenlapseen.
 |
Oppilaani Helsingin piispa
Irja Askola tervehti
minua syntymäpäivänäni
omalla runollaan näin:
”yhdessä muisteleminen on
jumalallista
käännämme kivet
silloitamme kuilut
muistamme senkin
mitä yksin ei uskaltanut
varjoa koskettaa valo
ja katso
on vain armahdus
ja luottamuksen avara
niitty”.
Ystävät. Te teitte tämän
juhlan. Kiitos teille!
Danke schön,
Dessau. Asante,
Bukoba. Spas dikem, Kirkuk.
Ett hjärtligt tack, Stockholm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti