25.7.2016 80 vuotta

Äkkiä se meni. Ajalla tosiaan on siivet!

Olen tänään käyskennellyt  ajatuksissani Nurmeksen kauppalassa ja tullut Askon kotiin. Kiertelen  RUK:n upseerioppilaana Haminan kasarmeilla ja istun Teologisessa tiedekunnassa  Aimo T. Nikolaisen luennolla.  Metsästän  Rajamäen Liisan avustuksella tiettyä kirjaa tiedekunnan kirjastosta,  opiskelen  yhdessä vaimoni kanssa  Geneven lähellä Bosseyn ekumeenisessa instituutissa ja suunnistan Lähetysseuran pitkillä käytävillä  Tähtitorninmäellä. Entäpä Kristillinen ylioppilasliike, Veikko Pöyhönen johtamassa YKY:ä?

Mieleen  nousevat myös  monet muistot raamatunsuomennostyöstä. Kun nyt luetaan  radion iltahartauksissa laajaa Jesajan kirjaa, tunnistan tämän tästä Lassi Nummen äänenpainot. Monet kääntäjäjoukosta ovat jo siirtyneet pois keskuudestamme. Yhteisestä työstä ovat tänään täällä muistuttamassa Raija Sollamo, Marja Kaila ja  pianon ääressä istuva Jarmo Kiilunen.

 Eläkevuosiin toi merkitystä aika Lähi-idän instituutin tehtävissä:  ensin kiemurainen työ säätiön perustamisessa ja sen jälkeen vuodet kaikkine  matkoineen ja mielenkiintoisine tuttavuuksineen. Suurlähettiläs Latvanen: Olenko koskaan kertonut, miten paljon arvostin yhteistyötä kanssasi Syyriassa? Jos urani alussa olin saanut oppia kansainvälisyyttä Bosseyn vuosina Genevessä, oli 2000- luvulla helppo sukeltaa vihtorina Sri Lankankin kuvioihin.

Mutta: kaikkein rakkaimmat muistot liittyvät perhepiiriin, yli puolen vuosisadan yhteiseen taipaleeseen vaimoni Marja Liisan, tämän juhlan pääarkkitehdin  kanssa, lapsiin  ja  jokaiseen kahdeksaan lapsenlapseen.

 Oppilaani Helsingin piispa Irja Askola tervehti

minua syntymäpäivänäni omalla runollaan näin:

”yhdessä muisteleminen on jumalallista                  

käännämme kivet

silloitamme kuilut

muistamme senkin

mitä yksin ei uskaltanut

varjoa koskettaa valo

ja katso

on vain armahdus

ja luottamuksen avara niitty”.

Ystävät. Te teitte tämän juhlan. Kiitos teille!

Danke schön, Dessau. Asante, Bukoba. Spas dikem, Kirkuk.

Ett hjärtligt tack, Stockholm.

Rakkaudesta Vantaaseen ja sen aina uudistuvaan Myyrmäkeen!

 

Äskettäin järjestettiin Kilterin koulussa infotilaisuus Myyrmäen alueen lähivuosien suunnitelmista. Kävi varsin pian ilmi, että muutaman vuoden kuluttua Myyrmäki saa lähes uudet kasvot. Kaupungin kehittäminen ja tulevaisuuden ennakointi ovat kovassa nousussa: tunnussanana on kaikkien meidän yhdessä tekeminen. Myyrmäki tulee kokemaan muutoksia, näin vakuuttivat meille kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine ja ajatushautomo Demoksen tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen.

Metropolia  ammattikoulu laajentaa ja tuo kaduillemme tuhansia  nuoria. Ympärillemme kasvaa  uutta elinvoimaa, yhteisöllisyys voimistuu, kaupunkikuva monipuolistuu. Nykyaika ja historia kohtaavat Paalutorin kallioilla. Vanhimmat löydöt juontuvat peräti 7000 vuoden takaa kivikaudelta (Jönsaksen kaivaukset), niillä on kunniasija museoissamme. 

Myyrmäki on yksi Vantaan kasvavista aluekeskuksista. Harva tietää, että pitkään kivuliaasti kasvanut pikkukaupunki Helsingfors perustettiin Vantaan eli silloisen Helsingen pitäjän rannikolle.  Helsinge oli  vauras maaviljelyspitäjä. Mutta suuret muuttovuodet 60-luvulta eteenpäin mullistivat tilanteen. Vantaasta tuli kauppala 1972 ja kaupunki 1974. Nyt Vantaa on Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Vantaalla on kansainvälinen lentokenttä ja sitä halkovat moottoritiet eri suuntiin. Rautatie Hämeenlinnaan saakka avattiin 1862 ja nyt Kehäradan avulla on junayhteys niin Tikkurilan kuin Myyrmäen kautta myös lentokentälle. 

Historia ja nykyaika kohtaavat monin tavoin. Vanhaan käyttöesineistöön voi tutustua Maatalousmuseossa, tehdä jännittäviä kokeita Tikkurilan Heurekasssa, hiljentyä keskiaikaisessa Pyhän Laurin kirkossa, tutustua Vantaan menneisyyteen Kaupunginmuseossa ja tähystää taivaalle Ilmailumuseossa.   Vantaa on kansainvälinen  kaupunki, jossa asuu 210 000 asukasta. Ja meitä on jo 112 eri äidinkieltä puhuvaa!

 Kirjoitin nämä rivit 1.6.2016 – avioliittoni  53:ntenä hääpäivänä!

Pääsiäisterveiset Pohjois-Kyproksesta ja Turkista (28.2.- 13.3.)!

Kiertelimme viikon päivät loistavan englanninkielisen oppaan seurassa Kyproksen 

ja Turkin nähtävyyksillä. Aurinko porotti ja rusketus alkoi näkyä. Kyproksen

ensimmäisenä päivänä lähdimme pohjoisrannikon viehättävään Kyreniaan, ja siellä kiipesimme

750 m korkeuteen Pyhän Hilarionin ristiretkeläislinnaan. Polku oli kauttaaltaan kivetty, mutta koville otti jyrkkä rinne. Vaivannäkö palkittiin sillä näkymät laaksoihin ovat upeita. 

Näkemisen arvoinen oli myös Nikosia, Berliinin yhdistyttyä Euroopan viimeinen jaettu kaupunki. Ottomaanien karavaaniseralji palautti ajatukset kauemmas historiaan, ja Selimin ortodoksi- kirkosta muutettu moskeija  vuoteen 1983, jolloin saari ”lopullisesti” jakautui ja Pohjois-Turkkiin jäi vain muslimiväestö. Tietenkin halusimme ylittää rajan ja vierailla Kreikkaan kuuluvassa osassa.

Antalyasta  käsin ajoimme pitkin Taurusvuoristoa ohi lammasfarmien kohti UNESCON  luonnonperintökohdetta Pamukkalea. Jo roomalaiset kylpivät Pamukkalen lämpimissä lumivalkoisissa kalkkikivialtaissa ja tavoittelivat terveyttä kalsiumkarbonaaattia sisältävästä vedestä.  Pamukkalen museossa kävivät vain harvat turistit, mikä on vahinko. Se on uudenaikaisesti järjestetty ja esineet hämmästyttävän hyvin säilyneitä. Antiikinkaupunki Hierapolis Pamukkalen vieressä oli raunioina.

Noin 1300 m korkeudella vierailimme mattokutomossa, jossa esittely kävi – yllättäen -   suomen kielellä. Vierailut tehtiin myös niin kultakoruja valmistavaan kuin turkiksia ja nahkatuotteita valmistaviin  tehtaisiin. Halvan matkan hinnasta osan maksaa Turkin valtio ja siksi pyritään tukemaan teollisuutta. Joka kohteessa jonkun matkalaisen mukaan tarttui tavaraa.  Suomen nykytilassa on kiinnostavaa kuulla miten työttömyyden kohdatessa turkkilainen opiskelija maksaa takaisin opintolainansa. Hänet työllistetään valtion laitokseen ja 1/3 palkasta peritään lainan maksuun.

Mahtavat roomalaisrauniot olivat vastassa Siden satamakaupungissa. Suuri areena oli säilynyt melko hyvin. Apollon temppeli antaa yhä  vaikutelman suuruudestaan.Todennäköistä on, että apostoli Paavali vieraili täälläkin, vaikka Uusi testamentti ei sitä mainitse. Side sijaitsi kävelyetäisyydellä hotellistamme.

Matkatoimisto myi kakkosviikolla, jolloin vietimme rantalomaa, useita retkiä. Emme osallistuneet, sillä osassa kohteita olimme käyneet jo edellisillä matkoilla -ja Marja Liisa ei olisi Marja Liisa ellei hän olisi järjestänyt kilpailevaa retkeä pienelle joukolle Alanyaan! Ystävällinen taksi ajoi meidät Alanyan linnan huipulle, josta näkymät olivat uskomattoman upeita.

Matka oli neljäs vierailumme Turkkiin. Aina hämmästyttää ja ilahduttaa ihmisten ystävällisyys, hyvät tiet ja julkinen liikenne. Ja miten siistejä ovat vessat, raikas tuoksu ja kunnollinen käsienpesumahdollisuus.  Eikö joku ole sanonutkin, että koti-Suomessakin ravintolan tason voi päätellä toileteista! Sama pätenee myös maahan kuin  maahan.

Alma Fohström - varhainen oopperatähtemme (1856 – 1936)

Svetlana Toivakka julkaisi viime vuonna (2015) väitöskirjan pitkään unohduksissa olleesta koloratuurisopraanostamme Alma Fohströmistä. Hän oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun tunnetuin suomalainen laulaja.

 

Bel canto –taituri Alma Fohsrtöm syntyi Helsingissä  (äiti os. Stenqvist) 7-lapsiseen perheeseen,  ja  hän nousi  kansainvälisen maineensa neljässä maanosassa.  Hän sai kiinnityksen Moskovan keisarilliseen oopperaan vuosiksi 1890 – 1899 ja työskenteli laulunopettajana Pietarin sekä Berliinin ja Helsingin konservatorioissa. Alma vieraili mm. Milanon La Scalassa, Lontoon Covent Gardenissa, Wienissä ja Rio de Janeiron Teatro Imperialissa. Hän teki kaksi matkaa Yhdysvaltoihin, esiintyi Washingtonin Valkoisessa talossa, New Yorkin Metropolitanissa 1888 – 1889 ja laajan mantereen lähes parilla kymmenellä paikkakunnalla. 

Toivakka on käynyt läpi laajan suomen-, ruotsin-, saksan-, englannin- ja venäjänkielisen lähdeaineiston. Teokseen sisältyy yksityiskohtainen luettelo Alma Fohströmin esityspaikoista ja -vuosista. Alma pääsi oppilaaksi Pietarin konservatorioon  1873 ja hän debytoi  Helsingissä  22-vuotiaana. Hän avioitui kenraali W. von Roden kanssa, kotikieleksi tuli saksa.

Milanosta Alma kirjoitti vanhemmilleen 24.4.1884: ”…Sanalla sanoen se oli loistava. Jouduin laulamaan kaksi kertaa aarian 4. näytöksessä….. sain 4 valtavaa koria ihanasti tuoksuvia kukkia ja niin ison kukkakimpun, että se ei meinannut mahtua kamarinovesta sisään. Sain kultaisen rannekorun, jossa on timantteja ja helmiä….”. (sivulla 147).

Olen vuosikymmeniä säilyttänyt  tallennetta, joka on ainoa näyte hänen äänestään. Alkuperäinen tallennus tapahtui Pietarissa 1902.  Nyt yritän sen saada soimaan blogissani – tämän suuren harvinaisuuden! Tästä osoitteesta löydät laulun.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/08/alma-fohstrom-solovei