Sydämeni jäi Kappadokiaan!

Lensimme marraskuun pimeydestä viikoksi Turkkiin. Nykyinen Turkki on pinta-alaltaan kolme kertaa  Suomea laajempi. Maan keskiosaa peittävät  korkeat vuoristot ja lyhytkasvuinen puusto. Turisti  kiitää Taurusvuoriston yli asfalttiteitä ja pysähtyy vain hyvin varustetuille huoltoasemille. 

Taival rannikolta Kappadokiaan kestää kaikkiaan pysähdyksineen lähes päivän ajan. Matkalla poiketaan Konyan miljoonakaupungissa, joka sijaitsee Anatolian ylätasangolla muinaisen silkkitien varrella.  Menemme tutkimaan kaupungin kuuluisimman pojan, Rumin, syntynyt v. 1207, valtavaa perintöä: museoita, moskeijoita, kirjastoja. Kerroin, että sain aikanaan prof.  Jaakko Hämeen-Anttilalta hänen suomentamansa  Rumin runokokoelman. Pyörivät dervissit olivat ohjelmassa vasta paluumatkalla.  Apostolien tekojen mukaan Paavali ja Barnabas vierailivat täällä julistamassa evankeliumia, Paavali vielä toisenkin kerran.

Kappadokiassa avautuu niin kauas kun silmä siintää sokeritopilta näyttäviä hiekkapatsaita. Niiden sisään on monesti koverrettu asuntoja. Göremen ulkoilmamuseo on Unescon maailman kulttuuriperintökohde monine luostareineen, luolakirkkoineen  ja seinämaalauksineen. Luostarialueeseen kuuluu sisäpiha istutuksineen ja suuri määrä luolia hiekkaseinämässä: niiden takaa avautuvat eri suuntaan asunnot ja vähäinen kalustus. Täällä on tutkittu kirjoituksia. Kirkkoisä Basileios, syntynyt noin 329, kehitti useimmille itämaisille luostareille esikuvalliset  munkkilaisuuden säännöt. Yksi Kappadokian erikoisuuksia on maanalaiset kaupungit, joissa kristityt  asuivat turvassa valloittajilta. Entisöity karavaanimajatalo kertoi ajasta, jolloin kauppareitit kulkivat näissä vuoristoissa.  Turkki on nykymatkailijalle vähän tutkittu kultakaivos.