Loistava Uuden testamentin tutkija ja tulkki on poissa

Professori Heikki Räisäsen elämänlanka katkesi Terhokodissa 30.12.2015.  Vajaa vuosi sitten Heikillä oli diagnostisoitu  diabetes ja kohta tämän jälkeen haimasyöpä. Hän oli syntynyt joulukuussa 1941  - Eino Leinoa  mukaillen: hän eli vain joulusta jouluun – mutta miten paljon hän saikaan aikaan!  Perustavat tutkimukset kolmesta evankeliumista, Paavalista,  Uuden testamentin kirjeistä, Koraanista, päätoimittajana Vartijassa. Teoksia  tulvi monilla kielillä. 

Heikki Räisänen oli kansainvälisesti tunnetuin suomalainen raamatuntutkija. Jo hänen väitöskirjansa Jeesuksen äidistä (1969) oli tapaus. Siinä hän tutkii, miten Uuden testamentin eri  kirjoittajat   näkevät Jeesuksen äidin ja millaisiin laajempiin yhteyksiin Maria-kuvat liittyvät. Me, jotka istuimme upeassa karonkassa Haikon kartanossa, voimme jo aavistella, että tästä väittelijästä tulee jotakin.  

Vaikka Heikki oli tutkijana äärimmäisen tuottelias, häneltä  riitti aina oppilailleen sekä aikaa että kärsivällistä paneutumista.Legendaarisen edeltäjänsä, sittemmin Helsingin  piispan, Aimo T. Nikolaisen jäljiltä Heikkiä odottivat monet keskeneräiset väitöskirjat,  minun aivan ensimmäisenä.  Heikki palaa asiaan muistelmissaan: ”Metodisesti haastavin oli Aarne Toivasen työ (1975), joka tutki Paavalin dikaiosyne-sanueen (”vanhurskaus”) semantiikkaa.” (Taistelua ja tulkintaa”, 2014, siv. 173). Yhteistyömme päättyi aika pian. Heikki jatkoi menestyksellistä akateemista uraansa, minä siirryin raamatunsuomentajaksi. Mutta ystävyys kesti loppuun saakka.

”Jul, jul, strålande jul”!

Tämä Gustav Nordqvistin  vuonna 1921 säveltämä laulu  on jäänyt soimaan mielessäni. Olen tuntenut sen jo vuosia, mutta se herkisti minut juhlamielelle Vantaan Laulun ja Oltermannien joulukonsertissa Myyrmäen kirkossa. Runon myötä ikään kuin laskeutuu taivaankansi valoineen lumisen metsän ylle. Runoon liittyy meidän oma kaipauksemme valoon ja rauhaan – jouluvirreksi ajasta aikaan.

Runon toisessa säkeistössä siunaavat siivet levitetään ihmiskunnan verisen ja meluisan menon ylle.  Kaikki ihmissydämen huokaukset, kaikki lepoon pääsevät sukupolvet, nuorten edessä kangastavat aikomukset.  Ehkä pilkahdus taivaallista valoa riittää niille tuhansille, jotka rajatarkastuksissa kylmästi jätettiin Suomen rajojen ulkopuolelle. 

”Kom, kom, signade jul! Sänk dina vita vingar/

över stridernas blod och larm,/

över all suckan ur människobarm….” 

PS. Laulu on Aatu Leinosen suomentama, mutta en onnistunut löytämään sanoja.