Professori Heikki Räisäsen
elämänlanka katkesi Terhokodissa 30.12.2015.
Vajaa vuosi sitten Heikillä oli diagnostisoitu diabetes ja kohta tämän jälkeen haimasyöpä.
Hän oli syntynyt joulukuussa 1941 - Eino
Leinoa mukaillen: hän eli vain joulusta
jouluun – mutta miten paljon hän saikaan aikaan! Perustavat tutkimukset kolmesta
evankeliumista, Paavalista, Uuden testamentin
kirjeistä, Koraanista, päätoimittajana Vartijassa. Teoksia tulvi monilla kielillä.
Heikki Räisänen oli
kansainvälisesti tunnetuin suomalainen raamatuntutkija. Jo hänen väitöskirjansa
Jeesuksen äidistä (1969) oli tapaus. Siinä hän tutkii, miten Uuden testamentin
eri kirjoittajat näkevät Jeesuksen äidin ja millaisiin
laajempiin yhteyksiin Maria-kuvat liittyvät. Me, jotka istuimme upeassa
karonkassa Haikon kartanossa, voimme jo aavistella, että tästä väittelijästä
tulee jotakin.
Vaikka Heikki oli tutkijana äärimmäisen tuottelias, häneltä riitti aina oppilailleen sekä aikaa että kärsivällistä
paneutumista.Legendaarisen edeltäjänsä, sittemmin
Helsingin piispan, Aimo T. Nikolaisen jäljiltä
Heikkiä odottivat monet keskeneräiset väitöskirjat, minun aivan ensimmäisenä. Heikki palaa asiaan muistelmissaan: ”Metodisesti
haastavin oli Aarne Toivasen työ (1975), joka tutki Paavalin dikaiosyne-sanueen (”vanhurskaus”)
semantiikkaa.” (Taistelua ja tulkintaa”,
2014, siv. 173). Yhteistyömme päättyi aika pian. Heikki jatkoi menestyksellistä akateemista uraansa, minä siirryin
raamatunsuomentajaksi. Mutta ystävyys kesti loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti