Joulurauhan keskellä muistetaan Aleppon hätää – Lännen häpeää!

Aleppo on pysynyt tavalliselle suomalaiselle melko tuntemattomana, kunnes Syyrian sodan raakuudet levisivät syksyn 2016 aikana lehtien palstoille. Aleppo tuhottiin Syyrian hallituksen pelastamiseksi, otsikoi Helsingin sanomat 16.12.2016.  Yhtenä päivänä luvataan evakuoida turvaan kaupungin itäosan hätää kärsivät siviilit, toisena evakuointi peruutetaan.  Raunioiden keskellä piilottelee 200 000 ihmistä, ne jäävät vaille suojaa oman maan hallituksen ja Venäjän pommituksissa. EU saa tapahtumista tarkan selon – mutta on neuvoton tapahtumien edessä. Viisi sotien vuotta on jo tappanut tuhansia. Venäjän lisäksi Iranin shiialaiset ovat pysytelleet Syyrian onnettoman presidentin, Bashar al-Assadin vankkana tukena.

Aleppon Citadel

Viisituhatta vuotta vanha Aleppo on kulttuurien kehto. Aikoinaan idästä johtava Silkkitie kaartoi kaupungin basaarien keskelle,  turvasi kulttuurivaihdon – ja esineistön monipuolisuuden. Kulttuurin jatkuva tulva kasvatti kansainvälistä kauppaa ja kohotti elintasoa.

Lähi-idän Instituutin Ystävien suomalaisryhmät päätyivät Aleppon miljoonakaupunkiin toistuvasti. Aloitimme Aleppon kaupunkikierroksen tavallisesti  mahtavasta linnoituksesta, Citadelista. Kiipesimme ylös ramppia myöten muurien sisälle.  Tutustumme Raamatussa ”uskon isäksi” kutsutun Abarahamin synagogaan. Patriarkka eli 1900-1700 eKr. tienoilla. Kukkulalla kolmen Lähi-Idässä syntyneen uskonnon – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin - yhteinen kantaisä on tarinan mukaan lypsänyt karjaansa. Tietysti sukelsimme sisälle basaarien maailmaan – kauppakujia riittää 12 km. Tuntuu käsittämättömältä,  että  tämä ikivanha suk on nyt osin tuhottu.

Nablus-kouluun menossa

 Lähi-Idän Instituutille on olennaista vuorovaikutus. Hyvä esimerkki tästä on vierailut Aleppon suuressa Nablus-tyttökoulussa. Tytöt odottivat suomalaisia vieraita riveissä pihamaalla. Jokaisella oppilaalla oli kädessään pieni tervetuliaiskimppu. Tulijat jaettiin useampaan ryhmään seuraamaan opetusta. Kysymyksiäkin sai esittää. Näytetuntien jälkeen kokoonnuttiin koulun juhlasaliin kuulemaan  koulun rehtorin ja suomalaisen vieraan esitelmät.

Kemian tunti, vasemmalla oppaamme Nabil

Aleppo – samaan aikaan ikivanha ja moderni -  lumosi kävijät. Ei ole ollenkaan ihme, että Suomessa oli vireillä hanke Aleppo-instituutin perustamiseksi. Sen tämä 5 000 vuotta vanha kulttuurijätti olisi totisesti ansainnut!

Alhambran linnat Etelä-Espanjassa hämmästyttävät

Granadan vaikeapääsyisille Darro-joen kallioille rakennetut Espanjan kuninkaiden kesälinnat ovat kuuluisa nähtävyys, vuodesta 1984 Unescon Maailmanperintökohde. Alhambra on rakennettu kukkulalle ja sen takaa siintävät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret.  Muurien rajaama alue on 14 hehtaaria, osa viljelys- ja puutarhamaita. Muurien sisäpuolelle mahtuu jopa kuusi palatsia, moskeija joka on purettu, eläintarha, lintutalo, kauppoja, työpajoja ym. Palatseissa on pihoja, saleja, pylväitä, lähteitä ja altaita.

Malagasta lähdimme kohti Alhambraa (merkitys `punainen`) marraskuun alussa turistibussissa. Lippu kohteeseen oli varattava viikkoja aikaisemmin, sillä talviaikaan sinne suuntaa kulkunsa päivittäin jopa 8 000 katsojaa. Niinpä viranomaiset pitävät paikalla tarkkaa kontrollia: neljässä tarkastuspisteessä on pääsyliput kaivettava esiin, muutoin joutuu ohjatuksi alueelta ulos. Mutta kiertely linnan saleissa kannattaa: kuin tarjottimella siintävät alhaalla alueen kylät ja kirkot, salien katot kauttaaltaan pitsimäisten arabeskikuvioden peittämiä.  

Espanjan hallitsijat 1200-luvulta pitkälle keskiaikaan viettivät täällä kesiä: talvella korkeat salit humisivat tyhjyyttään mereltä tuivertavissa tuulissa. Ensimmäinen islamilainen linnoitus näki päivän valon jo 756. Korkeat punertavat muurit estivät ulkopuolisia näkemästä mitä monissa pulputtavien kaivojen pihoissa tapahtui. Linnoitusten nykyisen nimen katsotaan juontuvan perustajakuninkaasta, joka tunnettiin nimellä Alhamar. Leijonapiha on saanut nimensä 12 suihkulähdettä kannattavan leijonan mukaan. Palatsin suurin huone  on Suurlähettiläiden sali nousee 18 metrin korkeuteen. Siellä istuva kuningas otti vastaan muiden valtioiden lähettiläät. 

Islamilaisten hallitsijoiden väistyttyä katoliset kuningassuvut – Ferdinand ja Isabella ja kaikki muut - valtasivat paikan vuonna 1492. Toinen toistaan koristellumpi huone seuraa edessäpäin. Uskomatonta miten kaikki laasti ja koriste-esineet on voitu korkealle raahata. Alhambra on maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi.   Elämä lyhyt, taide pitkä.

”YKSIN USKOSTA, YKSIN ARMOSTA”

Uskonpuhdistuksen 500-vuotismuisto pian käsillä  (31.10.)

Martin Luther julkaisi lokakuun viimeisenä päivänä 1517 Wittenbergissä kuuluisat teesinsä, jotka johtivat reformaation käynnistymiseen.  Saksassa  ja Pohjoismaissa seuraukset tuntuivat koko yhteiskunnassa, voidaan sanoa niiden johtaneen kulttuurin murrokseen. Kansan oma kieli alkoi vähitellen voittaa kirkollisen latinan.


Suomalaiset ovat sukupolvien ajan tutustuneet uskonpuhdistajien ajatuksiin katekismuksen avulla. Nyt oppisisällöt ovat muuttuneet ja painottuvat toisin. On tietenkin hyvä tuntea uskontonsa juuret. Tässä meitä opastavat reformaattorimme Luther, Melanchton ja meidän oma Agricolamme, vaikka he elivät toisenlaisessa maailmassa.


Juhlan kunniaksi ilmestynyt ”Armon horisontit”  (Kirjapaja 2016) luettelee asioita, joita keskiajalla ei voitu edes kuvitella: ”yleinen äänioikeus, valokuva, feminismi, internet, keinohedelmöitys, samaa sukupuolta olevien avioliitto, evoluutioteoria, sähkökitara ja satelliitti”   (Esipuhe, 7). Mutta jos Luther  olisi elänyt  500 vuotta myöhemmin, hän olisi hyvinkin voinut julkaista teesinsä Facebookissa ja kommentoida käytävää keskustelua Twitterissä!


”Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.” Uuden ajan aattona kehittyneen painotekniikan ansiosta tällaiset  anelehtiset levisivät kulovalkean tavoin. Kaikkein pisimmälle aneiden markkinoinnissa meni dominikaani Tetzel, joka lupasi täydellisen vapautuksen mistä tahansa synnistä. Menestys oli valtava. Luther ärähti, että kirkon todellinen aarre oli kuitenkin evankeliumi, josta voi päästä osalliseksi penninkään kilahtamatta.


Luterilaista uskonharjoitusta on aina kantanut kansankielinen virsilaulu. Omina kouluvuosinani päivä aloitettiin ja päätettiin virteen.  Ehkä tämä on ohjannut elämänmatkaani enemmän kuin osaan kuvitella.

i

25.7.2016 80 vuotta

Äkkiä se meni. Ajalla tosiaan on siivet!

Olen tänään käyskennellyt  ajatuksissani Nurmeksen kauppalassa ja tullut Askon kotiin. Kiertelen  RUK:n upseerioppilaana Haminan kasarmeilla ja istun Teologisessa tiedekunnassa  Aimo T. Nikolaisen luennolla.  Metsästän  Rajamäen Liisan avustuksella tiettyä kirjaa tiedekunnan kirjastosta,  opiskelen  yhdessä vaimoni kanssa  Geneven lähellä Bosseyn ekumeenisessa instituutissa ja suunnistan Lähetysseuran pitkillä käytävillä  Tähtitorninmäellä. Entäpä Kristillinen ylioppilasliike, Veikko Pöyhönen johtamassa YKY:ä?

Mieleen  nousevat myös  monet muistot raamatunsuomennostyöstä. Kun nyt luetaan  radion iltahartauksissa laajaa Jesajan kirjaa, tunnistan tämän tästä Lassi Nummen äänenpainot. Monet kääntäjäjoukosta ovat jo siirtyneet pois keskuudestamme. Yhteisestä työstä ovat tänään täällä muistuttamassa Raija Sollamo, Marja Kaila ja  pianon ääressä istuva Jarmo Kiilunen.

 Eläkevuosiin toi merkitystä aika Lähi-idän instituutin tehtävissä:  ensin kiemurainen työ säätiön perustamisessa ja sen jälkeen vuodet kaikkine  matkoineen ja mielenkiintoisine tuttavuuksineen. Suurlähettiläs Latvanen: Olenko koskaan kertonut, miten paljon arvostin yhteistyötä kanssasi Syyriassa? Jos urani alussa olin saanut oppia kansainvälisyyttä Bosseyn vuosina Genevessä, oli 2000- luvulla helppo sukeltaa vihtorina Sri Lankankin kuvioihin.

Mutta: kaikkein rakkaimmat muistot liittyvät perhepiiriin, yli puolen vuosisadan yhteiseen taipaleeseen vaimoni Marja Liisan, tämän juhlan pääarkkitehdin  kanssa, lapsiin  ja  jokaiseen kahdeksaan lapsenlapseen.

 Oppilaani Helsingin piispa Irja Askola tervehti

minua syntymäpäivänäni omalla runollaan näin:

”yhdessä muisteleminen on jumalallista                  

käännämme kivet

silloitamme kuilut

muistamme senkin

mitä yksin ei uskaltanut

varjoa koskettaa valo

ja katso

on vain armahdus

ja luottamuksen avara niitty”.

Ystävät. Te teitte tämän juhlan. Kiitos teille!

Danke schön, Dessau. Asante, Bukoba. Spas dikem, Kirkuk.

Ett hjärtligt tack, Stockholm.